Mattojen tilalla mahoton määrä pentuenergiaa

Viisi päivää on saatu nauttia pentuenergioista ja sitä onkin sitten riittänyt. Justus ja Sylvi touhuavat yhdessä kaiken hereilläoloaikansa. On ärinää ja vauhtia riittänyt. Välillä on Justus Sylvin kimpussa, välillä taas Sylvi Justuksen. Luna-ressu yrittää komentaa penikoita, mutta eihän niillä korvia ole. Alma on jo lähentynyt Sylvin kanssa. Tai no. Sylvi pääsee haistelemaan Almaa ilman hammasrivistön saattelemaa pikaista pakoa. Ellu ei vieläkään kestä Sylviä ja sen jatkuvaa riehuntaa. Käy kyllä haistelemassa Sylviä, mutta ei anna Sylvin haistella itseään. Sylvi siitä viis veisaa. Jos ei joku hänestä tykkää, on oma häpeänsä. Eilen illalla Ellulla meni hermot, kun Sylvi käveleskeli olohuoneen lattiaa edestakaisin ja vingutti vinguttamasta päästyään leluaan. Ellu aikansa seuraili ja lopulta kävi ilmoittamassa, että nyt saa loppua. Arvatkaapa vaan, ottiko Sylvi lelun uudestaan suuhunsa ja aloittiko saman vingutuksen uudelleen :)

Hyvin on Sylvi nimensä oppinut. Tulee nimeä huutaessani pihalla, lenkillä ja sisällä. On kova pusuttelija ja häntä vispaa senkun ehtii. Kaikki, siis ihan kaikki, kelpaa purtavaksi. Tuo napero on kokeillut kiviporrasta, seinää, rautaporttia, pöydänjalkoja, pakastekaappia, astianpesukonetta, ulkona tuolinjalkoja, kiviä, porrasta, peltiämpäriä jne. Tietenkin kelpaavat myös kaikki pehmeäkin, kuten sohva, tyynyt, Justuksen sänky, vessapaperirulla ja tietenkin lelut. Ja Sylvi tuntuu myös löytävän tavaroita, joita en tiennyt tai muistanut minulla olevankaan. Mattoharja ja joku ihmeellinen musta rengas, jota en vieläkään pysty tunnistamaan, ovat yhtäkkiä ilmestyneet olohuoneen lattialle jostain. Nyt on myös kodinhoitohuoneen likaviemäri puhdistettu. Ihmettelin, mistä lattioille yhtäkkiä ilmestyi märkiä ja ällöttävän näköisiä karvatuppoja. Sieltäpä sen tytön sitten itse teossa kiinni sain, kodinhoitohuoneen viemäriä puhdistamassa. Sylvi touhuilee kovasti yksin ja tämän pennun perään täytyy todellakin mennä, jos yhtäkkiä on liian hiljaista.

Sylvi on oppinut paljon muulta laumalta. Sisällä ja ulkona on ehdottomasti otettava osaa haukkumiseen, jos joku jotain haukuttavaa hoksaa. Ulos mennessä on haukuttava. Ruokaa odottaessa on haukuttava. Eli jos joku vaan haukahtaakin, se tarkoittaa, että pitää haukkua. Sylvi onneksi osaa lopettaakin haukkumisen, kun yleensä keksii jotain mukavampaa tekemistä, esim. ulkona keppien etsimisen tai porrasharjan repimisen.  Aivan ihanan reipas ja utelias Sylvi on. Ja oppii nopeasti asioita. Kaksi kertaa näytin, miten odotellaan lupaa päästä ahmimaan ruokakuppia tyhjäksi ja kolmannella kerralla se jo istua napotti nätisti odottaen "ole hyvä" -lupaa. Ihana tyttö!

Osaa Sylvi rauhoittuakin. Nukahtaa siihen, missä unimatti silmään tulee, ja nukkuu vaikka minkämoista melua ympärillä kuuluu. Syliin se rauhoittuu ja nauttii kovasti, kun mahasta rapsutetaan. Yöt nukkuu rauhassa ja paikoillaan. Aamujen heräämiset näyttävät olevan Sylville yhtä vaikeita kuin emännälleen, joka minua kovasti miellyttää. Ei ole heti hyppimässä ja pomppimassa innosta, kun ylös nousen, vaan nousee ylös pikkuhiljaa venytellen ja näyttää siltä, ettei herääminen voisi vähempää kiinnostaa.

"Hohhoijaa, onko pakko, jos ei taho?"

Justuksen kanssa touhuamiset ovat välillä todella kovaäänisiä. Ärinää ja ähellystä vaan kuuluu, kun ne ottavat mittaa, kumpi on vahvempi tai kummat suu aukeaa isommalle.

Sohvalle mahdutaan kahdestaan tai sitten ei. Vielähän Sylvi - onneksi - ei osaa hypätä sohvalle, mutta olen sen välillä sinne nostanut nukkumaan. Jos Justus sattuu siinä nukkumaan, eihän tuo tyttö osaa olla sitä herättämättä ja kiusaamatta. 

"Mistä sinä siihen tupsahit! Oisit antanu mun nukkua!"

Hyvin sai Sylvi Justuksen hereille ja vielä kehtaa irvistää :)

Lopulta kävi sitten niin, että Justus sai paikkansa takaisin.

Sylvi kosti ja meni nukkumaan Justuksen hajoittamaan Justuksen sänkyyn :)

Lenkillä on ollut koko lauma mukana, Sylvikin tietysti. Ensimmäisellä kerralla ei hihnassa kulkeminen onnistunut, mutta jo seuraavalla se meni muitten mukana kuin aina olisi hihnassa kulkenut. Irtihän ne lenkillä aina on ja hyvin menee. Pieninkin juosta päkyttää muitten mukana eikä tunnu väsähtävän ollenkaan.

Kuvaushetki metsässä.

Marjastaja-Sylvi työssään :)

Justus <3 Harmi, kun on niin epäselvä kuva, jouduin ottamaan sen
niin kaukaa.

Kantajansa kokoinen keppi :) Justustakin ihmetyttää,
miten Sylvi tuon jaksaa kantaa.

Niin se vaan Sylvikin oppi, miten kuvattavana pitää olla.

Niin meillä vaan arki on tullut ja rutiinit palanneet. Kotona asustaa nyt kolme trikkiä ja kaksi blue merleä. Onkohan tässä joskus aika se kolmas blue merlekin hankkia, ettei ole vaaka epätasapainossa toiseen suuntaan :)