31. elokuuta 2017

Mattojen tilalla mahoton määrä pentuenergiaa

Viisi päivää on saatu nauttia pentuenergioista ja sitä onkin sitten riittänyt. Justus ja Sylvi touhuavat yhdessä kaiken hereilläoloaikansa. On ärinää ja vauhtia riittänyt. Välillä on Justus Sylvin kimpussa, välillä taas Sylvi Justuksen. Luna-ressu yrittää komentaa penikoita, mutta eihän niillä korvia ole. Alma on jo lähentynyt Sylvin kanssa. Tai no. Sylvi pääsee haistelemaan Almaa ilman hammasrivistön saattelemaa pikaista pakoa. Ellu ei vieläkään kestä Sylviä ja sen jatkuvaa riehuntaa. Käy kyllä haistelemassa Sylviä, mutta ei anna Sylvin haistella itseään. Sylvi siitä viis veisaa. Jos ei joku hänestä tykkää, on oma häpeänsä. Eilen illalla Ellulla meni hermot, kun Sylvi käveleskeli olohuoneen lattiaa edestakaisin ja vingutti vinguttamasta päästyään leluaan. Ellu aikansa seuraili ja lopulta kävi ilmoittamassa, että nyt saa loppua. Arvatkaapa vaan, ottiko Sylvi lelun uudestaan suuhunsa ja aloittiko saman vingutuksen uudelleen :)


Hyvin on Sylvi nimensä oppinut. Tulee nimeä huutaessani pihalla, lenkillä ja sisällä. On kova pusuttelija ja häntä vispaa senkun ehtii. Kaikki, siis ihan kaikki, kelpaa purtavaksi. Tuo napero on kokeillut kiviporrasta, seinää, rautaporttia, pöydänjalkoja, pakastekaappia, astianpesukonetta, ulkona tuolinjalkoja, kiviä, porrasta, peltiämpäriä jne. Tietenkin kelpaavat myös kaikki pehmeäkin, kuten sohva, tyynyt, Justuksen sänky, vessapaperirulla ja tietenkin lelut. Ja Sylvi tuntuu myös löytävän tavaroita, joita en tiennyt tai muistanut minulla olevankaan. Mattoharja ja joku ihmeellinen musta rengas, jota en vieläkään pysty tunnistamaan, ovat yhtäkkiä ilmestyneet olohuoneen lattialle jostain. Nyt on myös kodinhoitohuoneen likaviemäri puhdistettu. Ihmettelin, mistä lattioille yhtäkkiä ilmestyi märkiä ja ällöttävän näköisiä karvatuppoja. Sieltäpä sen tytön sitten itse teossa kiinni sain, kodinhoitohuoneen viemäriä puhdistamassa. Sylvi touhuilee kovasti yksin ja tämän pennun perään täytyy todellakin mennä, jos yhtäkkiä on liian hiljaista.

Sylvi on oppinut paljon muulta laumalta. Sisällä ja ulkona on ehdottomasti otettava osaa haukkumiseen, jos joku jotain haukuttavaa hoksaa. Ulos mennessä on haukuttava. Ruokaa odottaessa on haukuttava. Eli jos joku vaan haukahtaakin, se tarkoittaa, että pitää haukkua. Sylvi onneksi osaa lopettaakin haukkumisen, kun yleensä keksii jotain mukavampaa tekemistä, esim. ulkona keppien etsimisen tai porrasharjan repimisen.  Aivan ihanan reipas ja utelias Sylvi on. Ja oppii nopeasti asioita. Kaksi kertaa näytin, miten odotellaan lupaa päästä ahmimaan ruokakuppia tyhjäksi ja kolmannella kerralla se jo istua napotti nätisti odottaen "ole hyvä" -lupaa. Ihana tyttö!

Osaa Sylvi rauhoittuakin. Nukahtaa siihen, missä unimatti silmään tulee, ja nukkuu vaikka minkämoista melua ympärillä kuuluu. Syliin se rauhoittuu ja nauttii kovasti, kun mahasta rapsutetaan. Yöt nukkuu rauhassa ja paikoillaan. Aamujen heräämiset näyttävät olevan Sylville yhtä vaikeita kuin emännälleen, joka minua kovasti miellyttää. Ei ole heti hyppimässä ja pomppimassa innosta, kun ylös nousen, vaan nousee ylös pikkuhiljaa venytellen ja näyttää siltä, ettei herääminen voisi vähempää kiinnostaa.

"Hohhoijaa, onko pakko, jos ei taho?"

Justuksen kanssa touhuamiset ovat välillä todella kovaäänisiä. Ärinää ja ähellystä vaan kuuluu, kun ne ottavat mittaa, kumpi on vahvempi tai kummat suu aukeaa isommalle.



Sohvalle mahdutaan kahdestaan tai sitten ei. Vielähän Sylvi - onneksi - ei osaa hypätä sohvalle, mutta olen sen välillä sinne nostanut nukkumaan. Jos Justus sattuu siinä nukkumaan, eihän tuo tyttö osaa olla sitä herättämättä ja kiusaamatta. 

"Mistä sinä siihen tupsahit! Oisit antanu mun nukkua!"
Hyvin sai Sylvi Justuksen hereille ja vielä kehtaa irvistää :)
Lopulta kävi sitten niin, että Justus sai paikkansa takaisin.
Sylvi kosti ja meni nukkumaan Justuksen hajoittamaan Justuksen sänkyyn :)

Lenkillä on ollut koko lauma mukana, Sylvikin tietysti. Ensimmäisellä kerralla ei hihnassa kulkeminen onnistunut, mutta jo seuraavalla se meni muitten mukana kuin aina olisi hihnassa kulkenut. Irtihän ne lenkillä aina on ja hyvin menee. Pieninkin juosta päkyttää muitten mukana eikä tunnu väsähtävän ollenkaan.

Kuvaushetki metsässä.
Marjastaja-Sylvi työssään :)
Justus <3 Harmi, kun on niin epäselvä kuva, jouduin ottamaan sen
niin kaukaa.
Kantajansa kokoinen keppi :) Justustakin ihmetyttää,
miten Sylvi tuon jaksaa kantaa.
Niin se vaan Sylvikin oppi, miten kuvattavana pitää olla.

Niin meillä vaan arki on tullut ja rutiinit palanneet. Kotona asustaa nyt kolme trikkiä ja kaksi blue merleä. Onkohan tässä joskus aika se kolmas blue merlekin hankkia, ettei ole vaaka epätasapainossa toiseen suuntaan :)







27. elokuuta 2017

Voi pyhä Sylvi sentään!

Niinpä siinä sitten kävi, että laumamme kasvoi yhdellä jäsenellä. Eilen haimme uuden tulokkaan, Shadeland You Could Be Mine, 9 viikkoa, Vierimaan Katjalta ja on minulla sijoituksessa häneltä. Olen tässä jo vuoden verran etsiskellyt trikkinarttua eli uutta kantanarttua. Useampi on jo ollut meille tulossa, mutta sitten on pentu kasvanut isoksi/jäänyt pieneksi tai kasvattajan kotiin jne. Kun Justus tuli, etsintä jäi taka-alalle tai oikeastaan lopetin sen kokonaan. Mutta. Katjan ilmoitus facessa iski sen verran isosti, että oli ihan pakko ottaa Katjaan yhteyttä. Yhdistelmä oli niin ihana ja tytön takana oli myös Susadan Windhavenia, tuota ihanaa Violaa, jota olen ihaillut sen pentuajasta alkaen. Loppujen lopuksi sitten tytön nähtyäni sydän oli täynnä varmuutta, että tämä meille olisi ihana saada. Ja kun Katjakin oli sitä mieltä, että se meille voi tulla, kävimme sen Henrin kanssa eilen hakemassa. Sydämeni pohjasta kiitos Katja tästä ihanasta tytöstä <3

Sylvi, 9 viikkoa ja 5 päivää <3

Automatka meni todella hyvin. Tyttö istui Henrin sylissä ja katseli ohitse vilahtavia maisemia ihmetellen.  Kotiin tullessa päästettiin tyttö pihalle ja se lähti heti tutustumaan. Kun sisältä kuului haukuntaa, se oli koko ajan menossa sisälle. Päästimmekin sitten koirat ulos ja ne saivat haistella tytön kunnolla. Muut koirat jäivät ulos ja tulokas pääsi tutustumaan sisätiloihin. Ja todella reippaasti tyttö alakerran kiersi, lopulta otti lelun suuhunsa ja alkoi leikkimään. Päästimmekin sitten koirat yksitellen tutustamaan uuteen jäseneen, ja ei mennyt kauaa, kun tyttö veti Justuksen ja Adan kanssa sellaista rallia että oksat pois. Tähän laumaan siis upposi tämäkin tyttö todellakin nopeasti. Tänään ovat Ellu ja Alma näyttäneet, ettei kannata kovin lähelle tulla. Todella hienosti tämä pieni tyttö osaa isompiaan lukea ja kunnioittaa todella hyvin noiden kahden arvokkaan leidin henkilökohtaista tilaa. Kauaa ei varmasti mene, kun nuokin neidit tottuvat tyttöön.

"Evvk moinen nappula!"

Ja pitäähän koiralla myös nimi olla. Pyörittelimme eilen Henrin ja Vilman kanssa nimiä sinne tänne. Sohviksi se ristittiin ja sitä illalla jo tytölle opetin. Yhtäkkiä kuitenkin tuli mieleen, että kun nyt vietämme Suomi 100 -juhlavuotta, olisi mukava olla nimi, joka muistuttaisi siitä. Ja mieleen tuli presidentti, joka Suomessa oli 25 ensimmäistä elinvuottani eli Urho Kaleva Kekkonen. Kun Urhoa ei oikein tytölle voi nimeksi antaa, oli Sylvi mielestäni paras seuraava valinta. Kun vielä Sylvi kuvaa jotenkin tuota tyttöäkin ("voi pyhä Sylvi sua"), nimihän oli sitä myöten selvä. Pikkuhiljaa alkaa Sylvi-nimi mennä perille myös nimen kantajalleenkin. Nappulaa tulee todella nopeasti ottamaan, kun sitä Sylvi-sanaa huutelen :)

Eka luu uudessa kodissa.

Justus ja Sylvi ovat jo kaverukset. Vauhtia riittää, kun Sylvi on hereillä. Justus ei tahdo ymmärtää, kun Sylvi ottaa sen lelun. Kulkee vaan Sylvin perässä ihmetellen, miten siinä näin kävi. Välillä se ottaa lelun Sylvin suusta ja vie pois, mutta välillä niistä myös tapellaan. Nätisti Justus osaa pennun kanssa leikkiä. Mutta kun Sylvi ottaa Lunan nallen suuhun, saa se kyllä siitä kuulla! Eilen illalla Sylvi alkoi leikkimään Lunan nallen kanssa ja Justus jo siinä vaiheessa kierteli huolestuneen näköisenä Sylviä. Ja eihän mennyt kauaa, kun Luna hyppäsi sohvalta ja kävi ilmoittamassa, kaiketi aika selvästi, että "nyt kuule menit liian pitkälle". Sylvi päästi nallesta nopeasti irti, siirtyi häntä alhaalla pöydän alle ja pois Lunan lähettyviltä. Mutta eiköhän noita leluja riitä kaikille, on niitä edelleen sellaiset 30 kpl pitkin poikin lattioita :)



"Täh, mitä nyt?!"

Niskavuoren Heta (kiitos, Sauli, Lunan uudesta nimestä :)) tässä ilmoittaa,
että jos ei tämä meno lopu, se saa jatkua. Ei se tuo Luna tahdo ymmärtää
leikkiviä lapsia :D

Tänään kävimme metsälenkillä koko poppoon kanssa. Sylvi oli välillä sylissä, välillä juosta teputteli muitten perässä. Kävyt maistuivat ja kaikenmoiset kepit, mutta jätti ne kyllä ihan omasta tahdostaan matkan varrelle. Sylvi-nimeään totteli todella hyvin ja tuli aina luo, kun sillä häntä huutelin. 

Justus tuntuu nyt todella isolta ja aikuiselta, vaikka vielä perjantai-iltana se oli pieni pentu.  Onneksi sillä on vielä pennun kujeet, etten liian vanhaksi sitä pääse luulemaan. Ja aivan ihanasti se tosiaan osaa tuommosen pienen pennun kanssa olla ja touhuta. Vaikka vauhtia ja kokoa Justukselta löytyy, osaa kyllä Sylvi pintansa pitää. Hampaat on nopeasti esillä ja Justuksessa kiinni. 

Justuksesta pitäisi kyllä ottaa lisää uusia kuvia. On se niiiiin ihana!

Ja hetihän se piti alkaa Sylvin koulutus poseeraamaan kameran edessä. Ei vielä onnistunut, vaikka nyt tässä paikallaan näyttäisi olevankin. Istahti ja lähti heti juoksuun, mutta ehdin just ikuistaa meidän uuden laumamme :)