3.6.2017

Eipä aina mene kuin on suunnitellut, ei edes joka toinen kerta

Ihan ensimmäiseksi pitää ikäväkseni kertoa, että meille ei tänä vuonna tule pentuja. Aadan astutus päätettiin siirtää seuraavaan juoksuun ja Impiä en saanut astutettua. Tai siis tärppipäivä ehti mennä ohi, kun tuosta neitokaisesta ei saanut mitään merkkejä siitä. Mutta ensi vuonna uudemman kerran. Kahdeksan kuukautta on kumpaisenkin neitosen juoksuväli, joten ensi tammikuussa seuraava yritys. Tässä nyt mietin kaiken tämän tarkoitusta, kuten aina teen, kun joku ei mene ihan kuin olen ajatellut. Yksi asia tässä on kuitenkin melkeinpä positiivinenkin asia: kerrankin voin kesälomalla lähteä kotoa kauemmas :)

Impi siis oli meillä toista viikkoa. Justuksen ja Impin kemiat eivät oikein kohdanneet. Justus kyllä olisi mielellään leikkinyt Impin kanssa, mutta aina sai hammasta ja lähdöt, kun Impin lähelle meni. Impi niin tuntee oman arvonsa eikä moisesta pikku pojasta välittänyt. Lempi oli kuulemma kotona ihan masentunut, kun ei ollut Impi kotona. Kun Impi tänään sitten kotiinsa meni, oli jälleennnäkeminen ollut todella riehakas.

Ihanainen Impi-Impula <3
Me sitten olemme nyt ihan neljästään eli vain omat koirat ovat kotosalla. Koira per päivä ovat saaneet nyt suihkun, pesun, kuivauksen, harjauksen ja trimmauksen. Justus vielä odottaa vuoroaan. Tässä muutama kuva, jotka tänään otin parista puhtaasta erikseen ja sitten vielä yhteiskuvia.

Alman pesin tänään ja kuivauksen jälkeen juostiin tuhatta ja sataa
yläkerrasta ulos, että ehdin ottaa siitä kuvan ennen turkin
kihartumista. Ehdin, mutta aika vaikeaa oli yksin kuvia ottaa.
Alma osasi hyvin poseerata, kun nakkelin sille vasemmalla kädellä
nappuloita ja oikealla napsuttelin kuvia.
Alma on kyllä niiiiin ihana neitokainen.
Mää niin rakastan sitä.
Ellu ei oikein tiennyt, mikä oli kuvaamisen tarkoitus. Mieluummin
olisi vain tuijotellut minua, mutta lopulta nappulat vei voiton
ja sain jokusen kuvan otettua.
Voih, mun ihana Ellu!
Mun ihanat Luna, Ellu, Alma ja melkein mun Justus!
Ja vielä toinen, kun sain ne kameraan katsomaan eikä vaan
pyörittelemään päitään naapurin kakaroiden mekastaessa
aidan takana.

Näyttelyilmoja olen laitellut menemään. Seuraava näyttely on ensi viikonloppuna Pietarsaaressa, jonne mukaan lähtevät Ellu ja Luna, joka pääsee piiiiitkästä aikaa kehään. Luna menee jo veteraaniluokkaan, kun on ne kunnioitettavat yhdeksän vuotta jo täyttänyt. Ouluun olen ilmoittanut Ellun, Adan ja Lunan (toiselle päivälle vain). Almakin tekisi mieli ilmoittaa näyttelyyn, mutta saa nyt nähdä ilmoitanko, kun saattaa tulla turhan kiire kahden koiran kanssa avoluokkaan meno. Kasvattajaluokkaankin olen ilmoittautunut, elämäni ensimmäistä kertaa. Maha on jo nyt kuralla, pelkästä ajatuksesta, että sinne pääsemme. Mukaan violetdreamilaisia on Oulun näyttelyyn tällä hetkellä tulossa kahdeksan, joten toivon, että sen kasvattajaryhmän saan, niin paljon kuin se minua jo nyt jännittääkin.

Lunan silmät on alkaneet rähmiä, tai se on sitä samaa ruskeaa vuotoa, jota sillä oli syksylläkin. Mietin, johtuuko se siitä, että on saanut aina välillä nappulan mukana lihaa. Olenkin nyt siirtänyt kaikki koirat tarkkaan 50/50-ruokavalioon eli saavat toisella ruualla nappulaa ja toisella lihaa. Välillä näyttää auttavan. Viime syksynä kokeilin vaikka mitä ruokaa ja vuoto vaan jatkui. Eläinlääkäri sanoi, että voi olla allergista vuotoa, esim. siitepölylle. Käytin silloin silmien kostutustippoja, mutta eivät tuntuneet auttavan. Yhtäkkiä se vuoto kuitenkin loppui enkä oikein osannut yhdistää sitä suoranaisesti mihinkään. Ajattelin, että siirtyminen Fitminin ruokaan auttoi, mutta ovat niitä syöneet nyt koko ajan ja kuitenkin n. 3 viikkoa sitten vuoto alkoi uudelleen. Toivon, että nyt auttaisi kuitenkin tuo 50/50-ruokavalio. Se ruskea vuoto on todella epämukava, se kun värjää silmäkulman ruskeaksi, vaikka sitä kuinka pyyhkii. 

Serkkuni Arja oli viikko sitten jälleen kerran Käpylänperällä työleirillä. Kolme päivää paahdettiin töitä ja saimme todella paljon taas aikaiseksi. Illan päätteeksi piti syödä itseltä taju ja tässä muutama kuva ensimmäisen päivän herkkujen valmistumisesta. Kaverit oli aina mukana jostain kumman syystä :)

Arjan kanssa löydettiin tiiliä minun metsästäni mullan alta ja
tekstiinpa niistä sitten aivan ihana grilli minulle :D Vaikkei se
kauneuskilpailuja voita, aivan uskomattoman hyviä makkaroita
siinä voi paistaa.
Impi seuraa tarkasti, osaako Arja paistaa makkarat oikein.
Justus senkus poseeraa...
... tai tekee ilkeyksiä kukkapenkissä...
... tai on vain ihana itsensä.
"Antaisit jo sitä makkaraa. Mulla on jo janojuoma valmiina!"
Vihdoin! Njam!
Justus - just us :)

Lauantaiksi sattui sadepäivä, mutta sehän ei haitannut grillaamista. Kikka kolmonen kehiin ja niin vaan taas saimme kaikille herkulliset makkarat. Myös kaverit saivat omat palasensa, kun niin nätisti olivat niitä kerjänneet :)

Henrikin tuli käymään kotona, varmaankin makkarantuoksun
houkuttelemana.
Ja kerjääjät paikoillaan!
Meillä ei ole koskaan ollut koirilla näin paljon leluja kuin Justuksella on. Sitä on hellitty ehkä liikaakin. Leluja on varmasti 30 kappaletta, mutta parhaimmaksi leluksi katsoo sänkynsä, joka alkaa olla jo kokonaan suolistettu. 

Kuvassa noin puolet leluista. Loput on yleensä pitkin poikin
lattioita ja pihalla.
Sänkysankari Justus :D

Ihan pakko vielä laittaa tähän Alman perskarvoista kuva. Niitä siis riittää ja sitä on paksusti. Voitte vain kuvitella, millainen homma on aina metsälenkin jälkeen sieltä irroitella jäkälät, risut ja sammalet!


Ei kommentteja: