26. marraskuuta 2014

Jotain pientä, mutta odottamisen arvoista

Niinpä ne päivät hurahtelevat aikamoista kyytiä ohi, vaikka maanantaina tuntui, ettei tämä viikko kulu koskaan. Varasin nääs ajan tiineysröntgeniin perjantaiksi. Nyt on jo keskiviikkoilta eli ihan kohta on perjantai! Alma makaa lattialla, etsii kylmempiä paikkoja. Hengittää raskaasti niin, että kuuluu toiseen huoneeseen asti. Lenkille kun pääsee, yrittää juosta vanhaan malliin, mutta näkee, että vauhti on hidastunut eikä enää lähe niin kauas mun luota. Hyvin Alma kuitenkin voi. Syö kuin hevonen ja on säpäkkä ittensä.

Laitan röntgenkuvan tänne heti, kun sen eläinlääkäristä saa. Ei muuta ku peukut pystyyn, että näemme kuvasssa sitten monta kaunista ja tervettä vauvaa :)

Pari kuvaa tästä meijän tulevasta äitylistä. Sillä on noita hassuja tapoja kaikenmoisia - huoh! :)

Alman uus nukkumapaikka. On tuo kylmä kivilattia
hyvä paikka tuommoselle lämpöpakkaukselle :)
Se on se aika talvesta taas, ku Alma keskittyy vaan nurkan
tuijottamiseen. Hiiri siellä aina tähän aikaan vuodesta rapistelee
juosten nurkkaa ylös alas :)

Ei kommentteja: