28. marraskuuta 2014

Pentuja tulossa noin ja suunnilleen kaksi tai kolme :)

Tarkoitushan oli käydä tänään röntgenissä Alman kanssa, mutta peruinpa sen ajan. Toissailtana katselin ja kokeilin Alman massua ihan kunnolla, kun se näyttää pienemmältä kuin edellisissä raskauksissa tätä ennen. Itsellä tuli mieleen heti, ettei sieltä kovin suurta pentuetta tule. Eilen illalla sitten Kuivalan Maikki (Amor´jade-kennel) kävi ihanien pinkkien stetareittensa kanssa kuuntelemassa Alman massua ja kahden äänet sieltä kuului ihan selvästi. Kolmansista ei voinu olla varma, saattoivat olla kaikua toisista. Mutta, tilasin Almalta astutuspäivänä viisi pentua ja heti viikon päästä minulle tuli tunne, että niitä on kolme. Yritin kovasti taistella ajatusta vastaan, mutta koko ajan mulla on se kolmen pennun tunne ollut. Nyt sitte mennään loppuaika näillä tiedoilla ja toivottavasti yllätytään iloisesti ja ainakin ne kolme sieltä terveinä ja kauniina tähän maailmaan tupsahtavat. Pitäkää siis peukut pystyssä :)

26. marraskuuta 2014

Jotain pientä, mutta odottamisen arvoista

Niinpä ne päivät hurahtelevat aikamoista kyytiä ohi, vaikka maanantaina tuntui, ettei tämä viikko kulu koskaan. Varasin nääs ajan tiineysröntgeniin perjantaiksi. Nyt on jo keskiviikkoilta eli ihan kohta on perjantai! Alma makaa lattialla, etsii kylmempiä paikkoja. Hengittää raskaasti niin, että kuuluu toiseen huoneeseen asti. Lenkille kun pääsee, yrittää juosta vanhaan malliin, mutta näkee, että vauhti on hidastunut eikä enää lähe niin kauas mun luota. Hyvin Alma kuitenkin voi. Syö kuin hevonen ja on säpäkkä ittensä.

Laitan röntgenkuvan tänne heti, kun sen eläinlääkäristä saa. Ei muuta ku peukut pystyyn, että näemme kuvasssa sitten monta kaunista ja tervettä vauvaa :)

Pari kuvaa tästä meijän tulevasta äitylistä. Sillä on noita hassuja tapoja kaikenmoisia - huoh! :)

Alman uus nukkumapaikka. On tuo kylmä kivilattia
hyvä paikka tuommoselle lämpöpakkaukselle :)
Se on se aika talvesta taas, ku Alma keskittyy vaan nurkan
tuijottamiseen. Hiiri siellä aina tähän aikaan vuodesta rapistelee
juosten nurkkaa ylös alas :)

21. marraskuuta 2014

Almassa jälleen uusia piirteitä

Vieläkin tuosta meijän Almasta löytyy uusia piirteitä. Niin ihana kuin se onki, alkaa vissiin massun kasvu aiheuttaa monenmoisia hormonaalisia ja fyysisiä ärtymyksiä. On ottanu tavakseen ärähtää Lunalle, jos se tulee liian lähelle. Luna-ressu saattaa odottaa keittiössä mun apua päästäkseen olohuoneeseen, kun Alma makaa parin metrin päässä edessä. Esimerkiksi eilen piti muutamaan otteeseen ihan ärähtää Almalle, kun se hyökki Lunan päälle. Olivat kumpainenki menosa keittiöön, kun ulkoa tultiin ja Alma halus mennä ensin. Luna on yleensä se, joka sinne hyökkii, mutta eipä tällä kertaa! Kyllähän sitä muistaa iteki loppuaikaa omien raskauksien loppuaikoja. Ei se mittään herkkua ollu ison mahan kans liikehtiä. Varmaan sitä on ärähelly kanssaihmisille samaan tapaan ku Alma ärähtelee Lunalle ;)

Ai  niin vielä. Siitä on tullu aivan mahottoman hellyyden kipeä. Se juoksee mun perässä koko ajan ja jos istahan sohvalle, se hyökkää viereen ja puskee samalla muut lattialle, jos joku nyt on ehtiny ennen sitä mun viereen :) Ihan selvästi se on ominu mut toisilta ihan kokonaan :)

Tässäpä yks kuva Almasta. Se ressu vaan välillä pysähtyy mietiskelemään ja  tuijottelemaan haaveellisena :)


16. marraskuuta 2014

Odottelua, jälleen kerran

Nonniin. Nyt on Alma sitten ihan varmasti kantavana. Neitokainen paisuu silmissä. Ensimmäinen merkkihän astutuksen onnistumisesta nähtiin jo kolmen viikon päästä, kun Alma lopetti syömisensä. Tuolle ahneelle neitille ei passanut mikään ruoka tai jos passas, sitä napsaistiin vaan palanen ja loput jätettiin syömättä. Kaksi viikkoa meni niin, mutta nytpä ruoka maistuu sitten entiseen malliin, jos ei paremminkin. Toinen merkki oli Alman hellyydenkipeys. Se käveli perässä, vaati rapsutuksia ja hyppeli syliin jos missä. Kolmas merkki, joka yleensä jatkuu synnytykseen saakka on se, että Alma nukkuu yöt sängyn alla. Yleensähän se, kun makuuhuoneeseen pääsee, nukkuu mun vieressä toisella tyynyllä. Varmin merkki kuitenkin on mahan kasvu. Viikossa Alma on alkanut näyttää tynnyriltä, maha on jo pinkeä ja lantio on häviämässä. Vielä se kuitenkin on oma säpäkkä itsensä ja lenkillä juoksee entiseen malliin. Huomenna tulee kuusi viikkoa odotusta täyteen ja ehkä jonain päivänä saan kuulla pentujen sydänääniäkin. Jännittäviä aikoja siis elämme :)

Tässäpä kuva Almasta ylhäältä päin. Kuvasta ei ehkä huomaa sen paksuutta, mutta kovasti se tynnyriltä jo näyttää :)