3. helmikuuta 2014

Almasta on moneksi

Tuo meijän Almahan on aika vänkä neiti. Sen lisäksi, että se on hyvä agilityssa, hyvä äiti (no, hyvä ja hyvä - viikon ikäset pennut yleensä jättää muitten hoidettavaksi, muistaa kyllä syöttää), makianluonteinen, sosiaalinen ja avoin, keksii se myös aina uusia juttuja, joilla meitä hauskuuttaa.

Nykyistä tapaa ennen Alman nukkuma-asennot oli vailla vertaa. Paras oli, kun se nukahti sohvan selkänojaa vasten seisoaltaan. No, nyt pentujen jälkeen Almasta on tullut maailman ahnein koira. Se söis varmaan aidanseipäänkin, jos se hiukankin ruualta haisis. Ahneus on  saanu sen löytämään keinoja pistää suuhunsa ihan mitä vaan. Jos esim. jätät kupillisen salmiakkia ruokapöydälle, unohdat laittaa tuolin pöydän alle ja käännät selkäsi, tämä neitokainen on oitis hypännyt pöydälle ja napsassut salmiakin suuhunsa. Tähän mennessä se on syönyt mm. 1/4 mutakakkua, muutaman palasen marjapiirakkaa ja lukemattoman määrän keksejä. Jos muistammekin tyhjentää pöydän, mutta tuoli jää laittamatta, Alma tuntee tehtäväkseen hypätä pöydälle tarkistamaan, että kaikki murusetki on siivottu pois. Kertaakaan en ole ehtinyt Almasta kuvaa siitä napsasta - johtunee varmaan siitä hirvittävästä karjaisusta, joka suustani pääsee, kun se pöydällä huomaan...

Almalle on myös viime aikoina tullut melekeinpä ihmismäisiä tapoja. Se istua napottaa kaverina toisella tuolilla, kun esim. olen aamupalalla, makselen laskuja tai vain istahan hetkeksi hengähtämään. Eräänä sunnuntaiaamuna join aamukahvia ja lueskelin lehteä. Ykskaks Alma hypähti tuolille eteeni ja katseli siihen malliin, että mistäs juteltas. No, siinä sitte kovastikin pohdittiin maailman poliittista tilannetta samalla kun juotiin kaffet ja syöpästiin parit leivät. Tai no, kahvi ei Almalle kelvannu, mutta mun leipä sitä kiinnosti kovastikin.


Muutaman päivä ylläolevan aamupalan jälkeen päätin maksaa laskut. Laitoin kaikki esille, avasin koneen ja ykskaksi sain rahoitusneuvojan vierelleni. Laskut tulivat alta aikayksikön maksettua, kun oli niin mahottoman pätevä apuri.


Aina ei Alma haluais edes pois pöydän äärestä. Tässä se on hiukkasen surullinen, kun kaikki nousivat pöydästä ja jättivät sen yksin napottamaan tuolille.


Tästä harrastuksesta en oikein tiiä, mitä ajattelis.  Meidän koirat eivät  tähän mennessä oo näyttäneet minkäänmoisia merkkejä, että niitä olut tai muu alkoholi kiinnostais. Nyt kuitenki jonkumoisia viitteitä siihen suuntaan on näkyny. Kaadoin itselleni saunaoluen ja käväsin vessassa. Sieltä palattuani oli olut varattu ja Almalla ilme "kaada vain kuule itelles kans".


Ja tässä vielä terveiset teille Almalta. Mukavaa kevään odotusta!