23. helmikuuta 2014

Jyväskylän kehässä Violetdreamin yhteisdebytointi

Ja niinpä sitä lauantaiaamuna ennen sianpieremää lähimmä ajeleen kohti Jyväskylää Aada, Ellu, Nemi ja Justiina kyydissämme. Aivan mahoton lumimyräkkä oli ja noin 60-70 km:n vauhtia etenimme kohti näyttelypaikkaa. Hiukan kiirus tuli pentuluokan neitokaiset saada valmiiksi kehää varten, sen verran lumimyräkkä aikataulua verotti.

Mutta kehään ehdittiin. 9 narttua oli kehässä ja me, Violetdreamin D-pennut, niistä kolmena viimeisenä kehää kierrettiin. Nemi veti joukkoa, Aada seuraavana ja me Ellun kans viimeisenä. Nemi, tuo vauhtimimmi, kiersi kehän hienosti askeltaen, mutta häntä pysyi tötteröllä. Aada kiersi kehän eikä epäröinyt hetkeäkään, mitä oli tarkoitus siellä tehdä. Samaten Ellu rauhallisesti esittäytyi ja kiersi kehän kuin olisi sitä jo vuosikausia kiertänyt. Lopputulema oli upea: Aada oli PEK2 ja sai KP:n, Ellu oli PEK3!! Tuomari kehui Aadaa parhaimmasta seisomisesta, wau <3

Seuraavaksi jännitettiin junnuluokan kehää ja Justiinan esittäytymistä. Justiinahan nauttii yli kaiken, kun sitä harjataan ja laitetaan näyttelyä varten. Se myös ilmiselvästi nauttii kehässä kiertämisestä. Aivan ihana katsoa koiraa, joka voi nauttia kaikesta tästä niin selvästi <3 Justiina kiersi kehän aivan upeasti, askelsi ja seisoi tuomarin edessä todella rennosti! Arvosteluna sai EH:n, mutta tuomari olikin todella tiukka, joten tästä arvostelusta saa olla tosi tyytyväinen!

Kaiken kaikkiaan oli aivan mahottoman mukava näyttelyreissu. Matkaseura ei ois voinu parempi olla! Nyt meillä on nokka kohti seuraavaa, Posion näyttelyä. Nemin häntäongelma ratkaistaan ja harjoitellaan  muutenkin kesänkin näyttelyitä varten.

Tässä muutama kuva Jyväskylästä.

Violetdreamilaisten voittaja: Aada PEK2 KP <3
Aadan upeaa liikettä <3
Ellu PEK3
Ellun askellusta.
Nemi, tuo ilopilleri, on vaan niiiiiin <3
Nemi kiertää kehää, hiukan innoissaan :)
Justiina esittäytyy
Ja Justiina nauttii <3
Nemin kihara turkki aiheutti työtä ja tässä
sitä korjaillaan kaksin käsin.
Violetdreamilaiset odottelevat...

16. helmikuuta 2014

Aada, Ellu, Nemi ja Justiina kiersivät mätsärikehässä

Eilen kävimme kolmen D-pennun ja yhden C-pennun kanssa harjottelemassa tulevaa Jyväskylän näyttelyä varten. Aada, Ellu, Nemi ja Justiina kiersivät jokainen kehän upiasti. Aada, Ellu ja Justiina saivat punaisen nauhan, Nemi sinisen joutuessaan kilpailemaan upeaa staffia vastaan. Tärkeintä oli  kuitenkin harjoitella näyttelypaikalla olemista ja kehäkävelyä. Ja olinhan ylypiä näistä kaikista! Kukaan ei ollu moksiskaan kuplahallin mölyssä ja melussa eivätkä säikähtäneet suurta määrää koiria ja ihmisiä.  Justiinalla ja Nemillä oli virtaa muillekin jakaa, Aadakaan ei heistä juuri huonommaksi jäänyt. Ellu sen sijaan seisoskeli rauhallisena ja mietti, mitähän tuleman pitää.

Pakko on kyllä kehua tuota meijän Ellua! En juurikaan oo näyttelykävelyä ja seisomista harjoitellu, mutta tämä neitokainen on kuin äidinmaidossaan nämä taidot saanut! Yhden hännältään erittäin haastavan, Lunan, jälkeen on aivan upeaa viedä tällaista shelttineitoa näyttelykehään. Ellu toimii kuin unelma! Impi on toinen samanmoinen ja täytyy sanoa, että oman kasvatin esittäminen on muutenkin aivan huippua. Eilenhän Ellu sai punaisen nauhan ja muistelen, että on ensimmäinen mätsäreissä sellainen saatu meidän kennelissä :) Ja sijoitustakin tuli. Ellun kans päästiin neljännelle sijalle ja Ellu sai ensimmäisen pystinsä! Näyttelyihin onkin nyt kova polte. Impi ja Ellu tulevat varmasti tänä vuonna kehiä kiertämään :)


Ei ois tätä rinsessaa kiinnostanu poseeraaminen
sitte niin ollenkaan. Nappuloita meni yhen vaivasen
kuvan ottamiseen aikamoinen määrä :)
Ellu on niiiiin <3


9. helmikuuta 2014

Iita hoidossa, Nemi ja Veeti kävivät kylässä

Meillä on nyt neljättä päivää ollut hoitolainen. Lunan ensimmäinen tyttö, Iita (V. All In One) tuli viettämään meille aikaa, kun perheensä lähti ulkomaille. Kolme päivää meni, että Impi ja Luna uskoivat, että se meille jää nyt vähäksi aikaa olemaan. Impi irvisteli, murisi ja haukkui aina kun Iita tuli vähän lähemmäksi. Luna taas ajoi Iitaa kauemmas, jos se vaikka yritti leikkiä Ellun kans. Alma ei ensin ottanut kantaa sinne tai tuonne, mutta toisena päivänä näytti Iitalle paikan. No, Iitakin on yrittänyt pullikoida, joten kaiketi tarvitsi vähä ruotuun laittamista :) Nythän nuo jo nukkuvat vierekkäin, Impi, Iita ja Ellu. Alma ja Luna seurailevat sohvalta tilannetta.

Nemi ja Veeti kävivät kyläilemässä ja käytiin rämpimässä lähimetsän kinoksissa niin, että koiristakin puhti loppui. Veeti lähti kotiin toipumaan ja me alettiin laittaa noita pienimpiä näyttelykuntoon. Nemi trimmattiin päästä jalkoihin ja Ellukin sai saman kohtelun. Tähtäimenähän meillä on viedä nämä sisarukset Jyväskylään parin viikon päästä näyttelykehää kiertämään.

Nemi on kuin ilmetty äitinsä Alma. Väritykset on samat, Almalla on kasvoissa pari valkoista länttiä, jotka Nemiltä puuttuvat. Nemillä on leveä valkoinen kokokaulus, Almalla on kauluksessaan yhdessä kohtaa kapeampi kohta. Kummankin tassuissa on samat väritykset, täpliä siellä täällä. Se ero huomattiin myös, että Nemin kuono on hiukan pitempi ja ohuempi ja otsapenger loivempi. Kun Nemi saa samanlaisen turkin kuin Alma, ei me kyllä niitä eroteta toisistaan millään :) Tässäpä muutama kuva tältä päivältä.

Näin ovat tytär ja äiti samannäköisiä,
vasemmalla Nemi, oikealla Alma
Uijui kun on samaa näköä :)
Nemi ja Ellu posettaa
Nyt en enää jaksa olla rauhassa.
Älähän yritä siinä, kyllä minä sulle pärjään.
Oltaisko kavereita, ku siskojaki sentäs ollaan...
Ok, ei sitte.
Ettäs kuule nyt tiiät, kuka täälä on pomo!

4. helmikuuta 2014

Bella (V. Dearest Diva) lähetti terveisensä

Aijai, kun on Bellasta kehkeytynyt kaunis neitokainen ja kuulemma upialuonteinenkin. Niinhän se kyllä oli jo lähtiessään :) Kovasti härppii ja kiusaa kaveriaan Cara-neitiä Kokkolassa. Korkeutta Bellalle on kertynyt jo n. 41 cm, joten korkealta katsoo tämä tyttö :) Kuvat Ari-Pekka Siirilä.



Hiukka jännittää pöydällä, mutta mitäs tuosta!


3. helmikuuta 2014

Almasta on moneksi

Tuo meijän Almahan on aika vänkä neiti. Sen lisäksi, että se on hyvä agilityssa, hyvä äiti (no, hyvä ja hyvä - viikon ikäset pennut yleensä jättää muitten hoidettavaksi, muistaa kyllä syöttää), makianluonteinen, sosiaalinen ja avoin, keksii se myös aina uusia juttuja, joilla meitä hauskuuttaa.

Nykyistä tapaa ennen Alman nukkuma-asennot oli vailla vertaa. Paras oli, kun se nukahti sohvan selkänojaa vasten seisoaltaan. No, nyt pentujen jälkeen Almasta on tullut maailman ahnein koira. Se söis varmaan aidanseipäänkin, jos se hiukankin ruualta haisis. Ahneus on  saanu sen löytämään keinoja pistää suuhunsa ihan mitä vaan. Jos esim. jätät kupillisen salmiakkia ruokapöydälle, unohdat laittaa tuolin pöydän alle ja käännät selkäsi, tämä neitokainen on oitis hypännyt pöydälle ja napsassut salmiakin suuhunsa. Tähän mennessä se on syönyt mm. 1/4 mutakakkua, muutaman palasen marjapiirakkaa ja lukemattoman määrän keksejä. Jos muistammekin tyhjentää pöydän, mutta tuoli jää laittamatta, Alma tuntee tehtäväkseen hypätä pöydälle tarkistamaan, että kaikki murusetki on siivottu pois. Kertaakaan en ole ehtinyt Almasta kuvaa siitä napsasta - johtunee varmaan siitä hirvittävästä karjaisusta, joka suustani pääsee, kun se pöydällä huomaan...

Almalle on myös viime aikoina tullut melekeinpä ihmismäisiä tapoja. Se istua napottaa kaverina toisella tuolilla, kun esim. olen aamupalalla, makselen laskuja tai vain istahan hetkeksi hengähtämään. Eräänä sunnuntaiaamuna join aamukahvia ja lueskelin lehteä. Ykskaks Alma hypähti tuolille eteeni ja katseli siihen malliin, että mistäs juteltas. No, siinä sitte kovastikin pohdittiin maailman poliittista tilannetta samalla kun juotiin kaffet ja syöpästiin parit leivät. Tai no, kahvi ei Almalle kelvannu, mutta mun leipä sitä kiinnosti kovastikin.


Muutaman päivä ylläolevan aamupalan jälkeen päätin maksaa laskut. Laitoin kaikki esille, avasin koneen ja ykskaksi sain rahoitusneuvojan vierelleni. Laskut tulivat alta aikayksikön maksettua, kun oli niin mahottoman pätevä apuri.


Aina ei Alma haluais edes pois pöydän äärestä. Tässä se on hiukkasen surullinen, kun kaikki nousivat pöydästä ja jättivät sen yksin napottamaan tuolille.


Tästä harrastuksesta en oikein tiiä, mitä ajattelis.  Meidän koirat eivät  tähän mennessä oo näyttäneet minkäänmoisia merkkejä, että niitä olut tai muu alkoholi kiinnostais. Nyt kuitenki jonkumoisia viitteitä siihen suuntaan on näkyny. Kaadoin itselleni saunaoluen ja käväsin vessassa. Sieltä palattuani oli olut varattu ja Almalla ilme "kaada vain kuule itelles kans".


Ja tässä vielä terveiset teille Almalta. Mukavaa kevään odotusta!