26. kesäkuuta 2013

Neljä varmaa, yksi epävarma

Käytinpä Alman röntgenissä. Ensin oli aika torstaille Otukseen, mutta jotenkin teki mieli kiirehtiä ja varasinkin ajan kaupungineläinlääärille keskiviikoksi. Elikkäs, kuvasta erottui tosi hyvin neljä pennun selkärankaa ja päätä. Yksi oli epävarmempi, mutta olimme eläinlääkärin kanssa kumpikin sitä mieltä, että kyllä siellä viideskin on. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että synnytys menee hyvin ja kaikki pennut syntyvät terveinä!

Laitoin facebookiin ao. kuvan ja kyselin kavereilta, montako pentua he kuvassa näkevät. Osa näki jopa kuusi! Nythän tämä käy todella jännittäväksi :)

Tässäpä se kuva. Vähän huonolaatuisen sain sähköpostilla, oli parempi kyllä, kun sitä koneelta eläinlääkärin kanssa katsottiin.


Otin tänään muutaman kuvan meijän leideistä. Tässäpä niitä katseltavaksenne:

"Mää en ennää jaksa kyllä yhtään mittään", sannoo mamma.
Almasta ei enää juuri seisomakuvia saa :)
Minä, Impi!
"Jos otat kuvan, näytän sulle kieltä!"
Meitä naurattaa!
Luna-Lupsukka!


23. kesäkuuta 2013

Viikko vierähtänyt ja koiramainen viikko takana

Ensin Alman kuulumiset: Alma on aikamoisen paksussa kunnossa. Ei enää jaksa pitemmille lenkeille, makoilee vaan suurimman osan aikaa ja läähättelee kovastikin. Tämä on koirieni tiineydessä aina se aika, kun moitin itseäni siitä, että oon koirani laittanu moiseen tilaan. Sen verran ressuja ne ovat, että sääli pursuilee itelläni korvistakin  :) Onneksi ei enää pitkään tartte ootella. (Ja lohduttelen itseäni sillä, että eipä se tila itelläkään kovin mukava ollut, kun viimesillään lapsia ootteli - "tässä ollaan, mutta kohta helpottaa" :))  Tulevana torstaina Alma menee siis röntgeniin ja päivittelen sitten illalla, mitä siellä saan kuulla.

Lempi-Lemponen (Violetdream Baby Gremlin) lähti kotiinsa tiistai-iltana.  Lempi ehti yli viikon aikana tulla jo niin laumamme jäseneksi, että ihan tyhjä paikka jäi, kun tuo sylineitokainen pois lähti. Itsetunto sillä oli jo aika korkealla viimeisinä päivinä. Lempi murisi muille ja oli pomona sylissä, kun aamuisin ne tervehdin alakerrassa. Alkupäivien ihmetykset meijän koirien haukkumisesta unohtuivat ja hyvin oppi tuon ikävän tavan meillä ollessaan. Toivon totisesti, ettei vienyt sitä mukanaan kotiin :) Kiitos Kirsi ja muut, että saatiin tätä neitokaista helliä ihan viimmesen päälle! Lemponen on niiiiiin <3

Lemposella korvat kerrankin pystyssä kuvaa otettaessa.
Lempi, The Naatiskelija <3
Retu (Violetdream Chevrolet) oli meillä juhannuspäivän hoidossa, kun perheensä meni tutustumaan PowerParkiin. Alussa Retu oli aivan ihmeissään meijän koirien seassa, käveleskeli vaan eteisessä ja odotti pois pääsyä. Lenkin jälken myös Alma hyväksyi Retun ja iltapäivällä oltiin jo kaikki samassa laumassa. Ihastuttava pieni herra Retusta on tullut ja karvaa on tällä herralla vaikka muille jakaa. Kiitos Sanna ja muut, että toitte Retun hoitoon! Oli tosi mukava seurailla senkin uppoutumista lauman jäseneksi! Yhden kuvan sain otettua eli tässä siis Retu:


Ja meijän neidit Alma, Luna ja Impi.
Meillä jäi Rovaniemen näyttely nyt välistä, kun piti laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Päätin myös, ettei Luna ole vielä valmis tämän kesän näyttelyihin, joten aloitamme pyöräilyn ja yritämme saada asiat hänen osaltaan kuntoon. Pyöräily aloitetaan ja harjoitellaan sitä näyttelykävelyä kotosalla. Impi pudottaa vähäistä turkkiaan koko ajan, joten pitänee katastaa, onko siitäkään tänä kesänä kehään :(

16. kesäkuuta 2013

Sotkamon näyttelyreissu

Kävästiin eilen Lunan ja Impin kanssa Sotkamon ryhmänäyttelyssä. Taas kerran näytti siltä, että vesisateessa joudumme kehää kiertämään, mutta perille päästyämme ilma olikin mitä parhain; ei aurinkoa, mutta lämmin tuulinen sää ja taas turkin kannalta hyvän kostea. Impi kiersi kehän taas kuten pitääkin. Tuloksena oli EH tiukan ja tarkasti syynäävän tuomarin arvostelulla, josta sai suuntaa-antavan kuvauksen Impistä. (Impihän ei vielä ole "valmis" eli kehittyy vielä ja kun esim. saa enemmän massaa ja turkki kasvaa, voi saada erinomaisen arvostelunkin :)) Lunan esitti Lillebergin Päivi ja niinhän taas kävi, että häntä käväs tötteröllä. Tuloksena oli EH. Luna käväs vielä kilpailuluokassa ja kun itse jouduin sen siellä esittämään, Lunan häntä oli kuin pystykorvalla, rullalla ja tötteröllä :) Kotimatkalla lauleskelin autossa niin innostuneesti, että ajoin harhaan ja kännyn karttasovellusta räpläillessäni tuli tunti lisää matka-aikaa. Mutta eipä tuo haitannu. Näin muutaman uuden paikkakunnan ja paljon kaunista suomalaista maaseutua :) Kotiin tullessa oltiin kaikki ihan naatteja ja ilta kuluikin sitten melekeinpä sohvan pohjalla tv:tä kattellessa.


12. kesäkuuta 2013

Almasta mamma tulleepi

Niinpä sitten saatiin vahvistusta siihen, että Alma tosiaanki odottelee pentuja. Kuivalan Maikki kävi kuuntelemassa massun ääniä ja kyllähän sieltä pienosia sydämen tykytyksiä kuului. Määrää ei tiiä, mutta pääasia, että ääniä kuului. Kiitos Maikki tästä ihanasta tiedosta <3 Onhan se Alman massu tässä  parin viikon aikana kasvanut jo aika tavalla. Vyötäröstä ei ole enää tietoakaan ja massu on niin piukea, että tuntuu, että kohta poksahtaa :) Lenkillä Alma kuleskelee omaa tahtiaan, hitaan varmasti lauman perässä. Välillä unohtuu haistelemaan jotain ja pitää käydä hakemassa, että muistaa jatkaa matkaa. Enhän enää oo epäillytkään, etteikö tiineenä olis, mutta jotenki vaan piti saada jonkumoinen varmuus asialle. Huomenna soitan röntgenajan viikolle 26. Kun siellä ollaan käyty, laitan kuvan ihailtavaksenne. Siihen saakka voitte ihailla mamma-Alman kuvia, joita tänään tuossa pihalla otin. Kovasti on Almalla karvaa ja vähän miten sattuu, mutta se ei haittaa. Se on niiiiin ihana mussukka tuo meijän Alama <3

Turkkia riittää vaikka muille jakaa.



Almalla on maailman ihanin ilme - viisaan koiran ilme <3


Huoh tuota turkkia. Seikkailee miten sattuu :)



9. kesäkuuta 2013

Impin ensiesiintyminen virallisessä näyttelyssä - ERI NUK2!!!

Impulan kans eilen aamulla körryyteltiin Lillebergin Päivin kyydillä Kemin ryhmänäyttelyyn. Matkalla näytti, että tulee sateinen näyttely, mutta ilma olikin mitä parhain; ei vettä, ei liikaa aurinkoa ja kostea ilma, joka helpotti turkin harjausta.

Olin ilmoittanut Impin nuorten luokkaan. Tulossa oli Impi ensiesiintyminen virallisissa näyttelyissä. Jännitin viimmesen päälle ennen kehää, mutta turhaan. Impi meni niiiin mahottoman hyvin, just kuten  pittääki. Aivan mahottoman ihana oli sen kans kehässä liikkua, oisin voinu vaikka mennä uudestaankin :) Ja tuloksetkin olivat merletuomarilta tosi hyvät: Impi sai ERIn ja oli nuorten luokan toinen! Oon edelleenkin aivan älyttömän onnellinen tuosta "erinomaisesta". Ihana tuo Impulan Pimpula Impi on <3 

Seuraava  näyttely onkin sitten Sotkamo, jossa myös Luna saa kehää kiertää. Kesälle olen ilmoittanut Impin ja Lunan vielä Rovaniemelle, Ouluun ja Tornioon. Ylivieska on vielä harkinnassa.


Alla olevat kuvat on ottanut Juha Sipola. 

Näin nätisti kehässä mennään.
Ja tässä askellusta.
Impi seisoo kuin pittääki, mutta emännällä
vieläkin sydän tykyttää, vaikka jo toka pallilla
seistäänkin.

6. kesäkuuta 2013

Mätsäriä, kissanpennun lällytämistä ja Lemposen syleilyä

Eilen illalla käytiin mätsärissä harjoittelemassa Impin kans launtaista Kemin näyttelyä varten. Ja taas kerran Impi osas niin mahottoman mukavasti olla mätsärialueella. Ei häiriintyny muista koirista, jaksoi seisoskella odottamassa vuoroaan ja kehässäkin meni kuten pitääkin. Aivan upiaa on sen kans toimia. Ja hyvinhän siellä kävi: Impi oli sinisten toinen!

Mätsäreitten jälkeen meillä lisääntyi koiramäärä yhdellä, kylläkin vain pariksi viikoksi, kun Lempi-Lemponen tuli kesähoitooon. Tuo sulonen sylissä viihtyvä neitokainen upposi hetmiten laumaan ja kovasti sisarukset leikkivät keskenään. En hennonnu jättää laumaa yöksi alakertaan, joten saivat kaikki nukkua mun sängyssä. (Huomasin muuten, että kyllä sinne parisänkyyn pari lisäkoiraa vielä mahtuisi :)) Ihan mukavasti meni, mutta neljän aikaan heräsin, kun Impi ja Lempi leikkivät jalkopäässä. No, kerran tokasin "nyt nukkumaan" ja  Impi heittäyty nukkumaan, mutta Lempi ei tahtonu ymmärtää, miksi ei saa yöllä leikkiä. Aamulla käytiin pitkä metsälenkki ja Lempi oli kuin aina ois meijän kans ollu.

Almalla on massu hiukkasen kasvanu, mutta ootellaan, ootellaan varmuutta :)

Käytiin tiistai-iltana Vilman kanssa katsomassa Unnaa. Ihanan kaunis pentue siellä meitä odotti ja aivan upean luonteinen Martta-äippä! Oltiin Vilman kans ihan myytyjä pennuille ja täytyy sanoa, että ihastuttiin myös ihanaan maaseutuympäristöön, jossa ne elämäänsä alkavat. Ja se Unna - iiiiik, kun se oli niin kaunis, söpö, ihana, lutunen! Ei helpottanu kyllä yhtään tätä odotuksen tuskaa nähdä se. Heinäkuun loppuun saakka pitää Unnaa odottaa. Lohduttaa kuitenkin, kun tietää, että se saa äidiltään kissan elämään tarvittavat opit.

Tässä jokunen kuva lällytysreissulta. Kuvissa Unna 4 vkoa, sisaruksiaan ja emonsa Martta.


3. kesäkuuta 2013

Retu (Violetdream Chevrolet), 7 kk, kävi nuuskimassa nurkkiamme

Näimmehän sitten Retunkin, vaikkei hän päässytkään pentutapaamiseen. Ja, oih ja voih, kun olikin sulonen karvapallero <3 Aivan ihastuttava luonne, upea turkki ja kooltaankin (36 cm) ihan just soppeli. Olin kyllä aivan myyty tälle poijalle. Oisin voinu kottiini kyllä ottaa, jos vaan ois Sanna antanu! Pallit eivät olleet vieläkään laskeutuneet, mutta kovasti uskomme ja luotamme, että ne sieltä vielä asettuvat paikoilleen, kun ovat tarpeeksi paljon eestaas matkanneet :) Aivan upiassa perheessä on, saa lasten kanssa leikkiä ja touhua tuntuu riittävän muutenkin. Kiitos Sanna, oli aivan ihana Retu nähdä ja kuulla, kuinka te sitä rakastatte!

Oon siis aivan ymmyrkäisenä onnesta, miten ovat kaikki meidän pennut saaneet ihanat kodit! Joka kodissa pennut saavat rakkautta ja huolenpitoa ja aktiviteetteja, kuka mitäkin. Kasvattajalle se on suurin kiitos, kun pääsee näkemään ja kuulemaan pennuista ja tietää, että saa olla jollain tavalla mukana pentujen kasvamisessa ja näkee, että niitä rakastetaan niin paljon. Sydämestäni tuleva kiitos teille kaikille pentujemme omistajille!!

Tässä muutama kuva Retusta ja kuvablogissa jokunen lisää.

Retu söpönä
Retu istuu ja menee maata käskystä.
"Äkkiä kuva, nyt se seisahti"
Ja vielä Almasta. Viikonlopun jäljiltä tuntuu Alman maha ykskaks kasvaneen. Ei pitäis olla läskiä, kun on syönyt hiukka huonosti :) Tänään on 35. vrk menossa ja alkaa varmaan pikkuhiljaa näkymään kunnolla mahan seudun leviäminen. Mutta odotellaan vielä. Viimeistään röntgenissä sitten saa jotain varmuutta asiaan :)