6. syyskuuta 2011

Agilitya, lenkkeilyä ja karvankasvua

Auts, agikisat on vielä kommentoimatta ja onhan tässä muutaki koirajuttuja kertomatta...

KASin kisat Virpiniemessä meni periaatteesa ihan odotetusti. Lauantaina hypärillä hylly. Ihan hyvin toisaalta meni, keppejä piti vähä kerrata ja sitten hylky lopulta Lunan mentyä väärään päähän putkea. No, taisinpa sen sinne ohjatakin :) Iltasella oli joukkuekisarata (Active Dogsin minijoukkue2) ja sehän meni ihan mukavasti, kun ihan tuloskin saatiin. Ja meijän seuralla meni aivan mahottoman hienosti: ykkössijoja ropsahteli joukkueille jatkuvalla syötöllä :) 

Sunnuntaina, kun lähdin Virpiniemeen aamulla seittemän aikaan, ajelin HYL-rekkarilla varustetun auton perässä.  Mietiskelin, että sekö se mun tulevan päivän saldon tietää. No, jotain se tiesiki: hypärillä tein siis niin tyhmän ohjausvirheen, ettei paremmasta väliä ja pasmat oli het sekasi. Sössin radan alun valssin ihan täysin. Jotenki keskityin siihen kuin Alman kans oisin rataa menny ja ohjasin Lunaa ku Almaa! No, rata meni ihan persiilleen ja jätinki sen kesken. Agirata meni taas ihan hyvin, jopa taas tulos saatiin (oisko ollu 15). Lunaa häiritsi tuomari-pirulainen ja sitä piti sitte väistellä sen verran, että niitä virheitä tuli. No, ihan mukava oli kisata ja sainpas tietää, mihin keskitytään treeneissä. 

Annalankankaalla ollaan eri kokoonpanoilla käyty viikottain lenkeillä.Tiina ja tytöt, Päivi ja pojat ja Pia ja pojat ovat olleet lenkkiseurana. Sielä on koirat saaneet kunnolla revitellä ja keskenään kisata. Mukava paikka ja mukavaa seuraa on aina ollut!

Viime lauantaina käytiin sitten Alma ja Lunan kanssa katsomassa Iitaa Merjan tykönä. Hertsynkykeli kun oli tyttö kasvanu! Oli jo isompi kuin äitinsä. Mitattiin Merjan kans ja säkäksi saatiin 38 cm! Elikkä Iso-Iita siitä tytöstä tulee :) Mutta ihana Iita on ja niin ihanan luonteinen. Merja on käyny Iitan kans agilitypainotteisella pentukurssilla ja se ossaa jo vaikka mitä! Iita on kyllä niin hyvässä huomassa ja hoidossa, ettei parempaa kotia vois olla. Pakko on kehua jatkuvasti, kun oon edelleenkin niin onnellinen siitä! Kiitos Merja ja pojat! Kävimmehän sitten Kempeleessä Ketolanperällä (vai mikäs se nyt olikaan) parin tunnin lenkillä ja meillä oli kotona illalla toooodella väsyneitä matkaajia :)

Iita lepakkokorvineen (joo-o, on niissä glyserolia, mutta ei oikein näytä aina toimivan :))
sekä Alma ja Luna istahtivat kuvaan lenkin päätteeksi.
Kuva: Merja Kulju

Neitosten karvanlähtö on nyt sitte hiipunu, vihdoin viimein ja huoh! Lunalla näyttäis jo vähä uutta turkkia pukkaavan. On kyllä ollu semmonen karvasouvi tässä koko kesän, ettei oo aikasemmin ollu. Nyt vois ehkä jo imurointitiheyttä laskea ja voi olla, että saadaan päivälliset ja lounaat syödä ilman suurempia karvahöysteitä.

Ja sitä Alman juoksuahan tässä ootellaan. Taitaa kuitenkin mennä loppuvuoteen, ehkä marraskuuhun, kun sen uskosin alkavan. Toisaalta ihan kiva, että ehditään vielä agilitya harrastaa syksyn ajan. Ikävältä tuntuis, jos joutuis just tässä vaiheessa jättämään treenit, kun ollaan siirtymässä valmennusryhmään ja kontaktit tulee radalle mukaan.