19. huhtikuuta 2019

Huhhuh, kiirusta piisaa...

Olen tässä viime viikkoina laittanut itseni aikamoiseen pyöritykseen. Sitä kun on ihminen, joka innostuu hetkessä ja kaikki pitää saada valmiiksi mielellään jo eilen, voi jaksamisen kanssakin tulla ongelmia, verenpaineesta puhumattakaan. Mutta kun tietää, missä syy - peilistä se syy näkyy - ei kannata juurikaan mistään valittaa. 

Meillä on ollut monenmoista hoitolaista viime viikkoina. Vaasan näyttelyissä on käyty ja seuraavien näyttelyiden numerolappuja jo odotellaan. Keittiöön piti ehdottomasti saada just ja heti uudet värit ja vielä mielellään kaikkea muutakin mukavaa. Eikä sairastumisilta ole kukaan välttynyt. 

Eläinlääkäriasema Herttaiseen mars - uudestaan ja uudestaan


Sairausbuumi alkoi nenäpunkilla, joka pikkuhiljaa siirtyi Justuksesta muihin koiriin. Muutama päivä oli aikamoista pärskimistä ja röhkimistä, Ellulla kaikkein pahin. Nenäpunkkilääkettä (Interceptor Vet) annettiin 3 viikon ajan 1 per viikko ja pikkuhiljaa moisesta ällötyksestä päästiin eroon. 

Mutta ettei kaikki menisi kuin siinä iänikuisessa Strömsössä, Almalla löydettiin virtsatietulehdus. Pissaili paljon ja vertakin tuli. Tämä tauti meni viikon sisällä ohi antibiootin avulla. Luna lopetti yhtäkkiä ulos menon, yhdeltä lenkiltäkin jouduttiin palaamaan sadan metrin jälkeen takaisin, kun Luna ei suostunut kävelemään ollenkaan. Käytiin sitten tyhjennyttämässä anaalit Herttaisessa, mutta ei auttanutkaan tällä kertaa. Lopulta uusi lääkärireissu ja Lunalta löytyi emätintulehdus. Siihen Luna syö vielä antibiootteja ja nuoleminen on vähentynyt jo 7 päivän pillereitten napsimisen jälkeen.

Eipä tuo Luna onneksi mitenkään pelännyt, vaikka lääkärissä ollaankin.
Itsellä oli kyllä pienoinen pelko mielessä.
Vielä on odotettavissa Alman ja Lunan hammashuolto ja Elluakin varmaan pitää käyttää ainakin tarkistuksessa. 

Että sellainen kevät koirien kanssa. Terveitä kyllä ovat aina olleet, joten joskushan tällaisiakin hetkiä on ollut odotettavissa. Ja niinhän se tahtoo olla, että tällaiset asiat tuppaavat kasaantua aina kerralla kaikki. Onneksi kuitenkin aina hoito löytyy eikä mitään pahempaa ollut kenelläkään.

Hoitolaiset 


Viivi, Valto ja Siru tulivat hoitoon 9.4., kun emäntänsä matkusti Hongkongiin. Hyvinpä jälleen kerran tupsahtivat laumaan. Ainakin aluksi. Justuksella ja Valtolla on antipatioita toisiaan kohtaan ja ovat ottaneet aika monta kertaa yhteen ja ihan kunnolla. Valto ei usko, ettei kannata mennä pullikoimaan ja ärisemään Justuksen lähelle. Hetihän sieltä takaisin tulee. Sirua ärsytti suunnattomasti, kun Velmu oli pari päivää hoidossa. Se näytti hammasta minkä ehti. Näytti kyllä masokistisesti tykkäävän Velmusta, kun piti perään kävellä, kun Velmu menetti mielenkiintonsa. Viivi saattaa ärähtää, kun ei kestä kaikenmaaliman höpöttelyä ja meuhkaamista. Velmu ja Justus ovat sen kokeneet muutaman kerran.
Lenkillä seitsemän. Lunakin jo muitten mukana.
Viivi-rouva tulee välillä ihan väkisellä syliin. Tässä kylläkin vain odottelee
rapsutuksia. Siru ihmeesti vain katselee. Yleensä tulee heti mukaan,
kun Viivi tai Valto tulevat luokseni hakemaan hellyyttä.
Velmu on mahoton repimään tavaroita. Meillä ollessaan ehti paloitella läppärin virtajohdon, kaksi lelua
ja tässä meneillään hieman jo haasteellisempi pureskeltava.
Kyllä se Velmukin rauhoittui välillä.

Muuten kyllä on mennyt suht hyvin. Rauhoittuvat kaikki, kun itse rauhoitun. Rauhaahan tässä ei kyllä ole juurikaan viimeisen viikon aikana ollut, kun olen remppaa tehnyt ja joka paikka on sekaisin.

Kuppeja ja ruokia oli välillä niin monta, että sekaisin olin mennä. Tässä
kymmenelle koiralle neljät eri ruuat, mutta oikeisiin suihin menivät
 (Mukana siis Lilja, Unelma ja Halti odottelemassa näyttelyyn lähtöä.)

J-pennut ja Lilja Vaasan kv -näyttelyssä

 

Minulla oli taustalla perjantainen lomapäivä, jolloin toimitin listalla olevat 17 eri tehtävää. Aamusta alkaen iltamyöhään olin jalkojen päällä ja koiralaumakin oli ihan väsyksissä, kun perässä koko ajan seurasivat. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme minä ja Karjalaisen Tiina Lillebergin Päivin kyydillä Vaasaa kohti. Päivillä oli mukanaan Santeri ja Remu, meillä pentuja ja yksi junnunarttu sekä Kerttu-eläkeläinen. 

Ensimmäiset kunnon naurunpyrskähdykset saatiin, kun Päiville tuli täysin yllätyksenä Raahen kohdalle rakennettu liikenneympyrä. Siinä tuhatta ja sataa ajaessaan ja puhua pulputtaessaan meinasi ajaa suoraan risteyksestä. Tästäpä se hupi sitten alkoi ja matkaa taitettiin hymy suussa. Kokkolassa pysähdyttiin ja käytettiin koirat pissalla, jota nämä uudet näyttelykävijät eivät kyllä älynneet tehdä. (Minulla putosi kyydistä Liljan panta ja hihna, joita ei paluumatkalla harmittavasti enää löydetty.)

Uni maistuu pienen ihmettelyn jälkeen.

Vaasan kv -näyttelyyn olimme ilmoittaneet neljä koiraa: Liljan junnuihin ja Morriksen, Haltin ja Unelman pentuihin. Pennut olivat ensimmäistä kertaa näyttelyalueella ja -kehässä. Lilja oli kaksi kertaa aikaisemmin jo pentukehissä käynyt harjoittelemassa, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa sisänäyttely. Kaikki olivat kuitenkin rauhallisina häkeissä ja trimmipöydällä kehää odotettaessa. Ulkona käydessä Halti oli ihmeissään, mutta muut kulkivat kuin aina olisivat hallissa kulkeneet satojen koirien ja mölyn keskellä.

"Mitä kummaa tuolla oikein tapahtuu?!!"

Kehään meni ensin Morris Tiinan kanssa. Itse laittelin tyttöjä sellaisella höyryllä, etten ehtinyt edes katsomaan kehään. Tuomarina oli Tomas Rohlin, joka arvioi Morriksen PEK1-arvoiseksi. Mysteeriksi jäi, miksei antanut KP:tä kummallekaan urospennulle. Arvostelu kun kuitenkin oli todella upea.


Ihana Morris Tiinan handlaamana.
Kuva Miia Väänänen (kännykuva)

Seuraavaksi veimme Unelman ja Haltin. Pikkusen meni pasmat itsellä sekaisin, kun Tiina unohti, että piti tulla Unelmaa viemään ja kahta koiraa sinne kehään sitten kuljetin. Halti oli ihmeissään, kun Unelma lähtikin Tiinan mukaan ja pälyili kehässä kovastikin. En tahtonut saada siihen kontaktia ollenkaan. Mutta hyvät arvostelut saivat ja Unelma oli PEK2 ja Halti PEK4 ja molemmat saivat KP (kunniapalkinnon).

Halti pöydällä.
Kuva Miia Väänänen (kännykuva)

Lilja meni kuin kehässä olisi aina kulkenut, sai hyvän arvostelun ja  EH:n. Mukava oli tuota tyttöä kehässä kuljettaa.

Päivin Santeri sai myös EH:n ja Remu (meidän Adan isä) upeasti VAL-ERI VAK1 SA PU2 VARA-CACIB! Ja sitten Kerttu (Foxitar Kerttufox) rymmäytti kunnon potin ollen VET ERI  VEK1 SA ja VET ROP. Sehän tarkoitti sitten sitä, että isoon kehään oli meno. Sitä sitten odoteltiin muutama tunti ja olihan se ihana katsoa Kertun iloa kehäkierroksellaan. Tänä vuonna 11 vuotta täyttävä Kerttu-rouva kiertää kehää hymyssä suin ja niin kauniisti liikkuen.

Kostoksi menestyksestä Tiina joutui ajamaan kotiin. Suunniteltiin siinä kotimatkalla, että kun yhdessä näyttelyihin mennään, se, jonka koira menestyy, joutuu olemaan kuskina kotimatkan. Mielikuvitus siinä lensi ja nauru raikas, kun pähkäiltiin, että silloin pitää aina ottaa se surkein, vähäkarvaisin, pystykorvainen ja häntää pystyssä pitävä koira mukaan, ettei vahingossakaan vaan menestystä tulisi ja joutuisi paluumatkaa ajamaan. (Täytyy mainita, että Päivin kanssa Tiinan ja Kertun kehää odotellessamme hoksasimme, että hallissa on ravintola, jossa myytiin olutta. Olihan se pakko käydä paikka katastamassa ja ensimmäistä kertaa koko näyttelyuran aikana myös olut juomassa...)

Aivan mahtava reissu oli ja ekakertalaisetkin osasivat matkata ja kehää kiertää juurikin kuten pitää. Pissaaminenkin onnistui, kun pääsi omalle pihalle sen tekemään :) Harjoitukset kuitenkin jatkuvat ja seuraavat näyttelyilmot on jo laitettu.

Remppaa, oleilua, lenkkeilyä


Nyt sitten pääsiäisen ajan ajattelin olla ihan rauhassa. Remppa saa odottaa seuraavaa siirtoa ja koiratkin saavat olla rauhassa, kun en ole liikkeessä koko ajan. Keittiössä on tavaraa pöydät ja lattiat täynnään. Osa kaappien laatikoista on otettu pois, ja tyhjä tila on todella suosittu paikka kytätä minua, kun teen ruokaa.

Velmu ja Luna kyttäävät.
Lunan kanssa vuorostaan Justus kyttäilemässä.


Ei kommentteja: