5. toukokuuta 2019

Positiivista löytyy takatalvestakin

Huippukivaa lenkillä


Vaikka kuinka ärsytti ja inhotti perjantaina tullut takatalvi ja pihan täyttänyt lumi, löytyipä siitäkin positiivista. Metsälenkin jälkeen koirat olivat puhtaita eikä tarvinnut pestä tassuja ja mahanaluksia! Ja lauantain ihanassa auringonpaisteessa tuli tepasteltua metsässä pitkästi toista tuntia. Mukana olivat myös Morris ja Dumle, joka tuli pariksi päiväksi kyläilemään. Noilla poijilla oli niin mahottoman mukavaa, kun kahdestaan revittivät pitkin poikin metsää. 

Tässä kuvapläjäys meidän lenkistämme :)  

Lenkkeilijät Luna, Justus, Ellu, Alma, Morris ja Dumle.
Edessä iiiiso järvi. Mitenhän tuo ohitetaan...
Eiku se oliki joki! Porukka hajaantuneena eri rannoille.
Alma yritti ylittää jään yli, mutta eipäs se kestänytkään ja sinnehän lumpsahti. :)
Pojat Justus ja Morris.
Dumlen, Morriksen ja Justuksen hetken hengähdys.
Tuonneko vaiko tännekö?
Ellu, Morris ja Dumle.
Dumle, Violetdream Johnny English, 8 kk.
Dumlen juoksunäyte.
Ellu-prinsessa <3
Voihan Alma <3
Dumle <3
Ihanan aurinkoisessa säässä välillä tekee mieli vain katsella metsän kauneutta.
Poijjaat Justus, Morris ja Dumle.
Nämä pojat jaksoivat höyrytä koko lenkin!
Justuksen voimisteluasento.
Justus nautiskelee auringonpaisteessa.
Justuksen seuraava voimisteluasento.
Morris <3
Voi Justus <3
Morris, Violetdream Jack Sparrow, 8 kk. Voihan ihanuus <3
11-vuotias Luna jolkottaa perässä omaa tahtiinsa haistellen joka puskan ja hevosen paskan :)
Morris <3
Vauhtia!
Mummu antaa tyttärenpojalleen kyytiä!
Ja välillä Alman piti tyttärenpoikaansa kurittaakin, ainakin yrittää.
Ja taas joku perässä. Kova homma Morriksella!
Voimien mittelöä äänekkäästi keskustellen.
"Öö, onko tämä juotavaa..." Ei, sanon minä :)
Justus ja Morris hetken paikallaan.

Ja niin meni lenkki luihin ja ytimiin - ja myös lihaksiin. Minä laitoin ruokaa ja tytöt, nuo ahneet, vahtivat, että se myös onnistuu. Pojilta  meni voimat lenkillä, mutta Justus vielä yritti viimeisillä voimillaan haistella pekonin tuoksua, muttei jaksanut nousta kyttäämään lähemmäs.

Ei tämä poika korvaansa edes lotkauttanut, vaikka  kävelin ohi ja yli. Dumle kerrankin
täysin rauhassa :)
Justusta nukuttaa, mutta joku haju hellan päältä pitää väkisin hereillä.
Sen verran oli Morriksella vielä voimia, että jaksoi aukaista silmänsä, kun otin kuvan :)

2. toukokuuta 2019

Wuhuu ja jippii

Hiphurraa ja jippii! Viime viikonlopulla tuli menestystä ja kokemusta ihan mielin määrin Kiuruveden pentunäyttelyssä! Ja vihdoin Morris tuli meille!

Ihana Morris-poika 

 

Morris tuli jälleen pitkästä aikaa meille. Johan tuota poikaa on ollut ikäväkin. On se niiiiiin ihana, sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Meillä ottavat Morriksen vastaan kuin olisi ollut vain käväsemässä jossain ja Morris tulee kuin kotiinsa.


Perjantai-illan huumaa


Perjantaina kokoontuivat Kiuruveden pentunäyttelyyn menijät meille. Ensin tuli Velmu, sitten Unelma ja lopulta vielä Halti. Olihan noilla penikoilla hauskaa toistensa kanssa, vaikka kolmen kimppa ei onnistunutkaan. Unelma ja Velmu leikkivät ja riehuivat kahdestaan, mutta Haltia eivät mukaansa ottaneet. Vauhdikkaita nelijalkaisia juoksenteli keittiön ja olohuoneen väliä ja välillä piti ottaa mittaa toisista. Halti pyörija juoksi parivaljakon perässä, ja väsyneitä lopulta olivat kaikki ja rauhoittuivat nukkumaan kuka minnekin.

Lauantaiaamun vötkistelystä tositoimeen


Lauantaiaamuna - kerrankin ihan ihmisten aikaan kahdeksan maissa - lähdimme kohti Kiuruveden näyttelypaikkaa. Ensin haimme Morriksen, ja no, otimme Tiinakin mukaan. Pienoinen koukkaus piti alkumatkasta heti tehdä, kun oli Velmun rekkarit unohtuneet matkasta ja haimme ne Katilta.

Tasaista kyytiä (tietenkin, kun itse ajoin...) etenimme yhden pysähdyksen taktiikalla. Näyttelypaikalla olimme puoli tuntia ennen ilmoitettua kehän alkamista, mutta siinäpä sitten meni tunti, melkein toinenkin ennen kuin Italiasta saakka tullut tuomari Mannucci Massimiliano pääsi näyttelypaikalle ja aloitti kehän. Koirien harjaamiseen sai hyvinkin parituntisen kulutettua eikä odotusaika juurikaan haitannut.

Halti odottaa ja odottaa...
Kuva Eemeli Kiukkonen

Ensin käytimme Haltin ja Unelman kehässä ja kumpikin näyttivät tietenkin parastaan. Kumpikin sai KP:n, Unelma oli eka ja Halti toinen. Velmu ja Morris olivat seuraavana vuorossa. Velmu oli siis elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelypaikalla, kehässä ja ylipäätään näyttelyhihnan päässä, ja jännitin kovastikin kehää. Ja niinhän siinä kävi, että Velmu sai KP:n, oli eka, Morris KP ja kakkonen. Velmu oli kehässä kuin kotonaan ja Morriskin menee aina kuin vanha tekijä. Pojilla oli hiukan hahmotusongelmia kehän lattiaan maalattujen sinisten ja punaisten viivojen kanssa. Kumpikin hyppäsi aina niiden yli, aivan kuin ne olisivat olleet esteitä :)

Sitten oli enää kilpailuluokka edessä ja hienostihan sielläkin meni: Velmu siis PEK1 KP ja ROP ja Unelma PEK1 KP VSP! Vähän kait se tuntui näin kasvattajana aivan älytttttttömän ihanalta. 

Elämäni ensimmäistä kertaa esitin myös kasvattajaryhmän. Tiinan kanssa veimme 4 pyöriskelevää ja ihmettelevää 8-kuukautista shelttipentua kehään tuomarin katseen alle. Hyvinhän kuitenkin kaikki osasivat  olla, ja niinpä sitten niiasin tuomarilta KP-ruusukkeen ja vielä sen ROP-kasvattajatittelin!

Velmu ja Unelma
Halti ja Morris
Ihana kasa ruusukkeita ja pokaaleitakin pari.

Ihan olin jo tähän mennessä sekaisin onnesta ja kaikesta tapahtuneesta! Itkun olisin päästänyt, jos ei olisi ollut vielä yksi jännitysmomentti edessä: Meillä oli Velmun kanssa meno ryhmäkehään. Kun koskaan en siellä ollut vielä käynyt, Tiina ohjeisti minua minkä ehti. Kysymyksiähän minulla riitti ja Tiina kärsivällisesti nauraen niihin vastaili. Ja todella mukavastihan meillä Velmun kanssa meni. Velmu oli niiiiiiin upeasti kehässä, ihan kuin olisi ollut jo kaiken kokenut näyttelykävijä. Voittohan se oli meille, kun RYP3-sija napsahti! Voi että! 

Velmun kanssa odottelemassa tuomarin päätöstä.
En yleensä välitä, miltä kuvassa näytän, mutta tässä kuvassa ilme on sellainen,
että ihan pakko oli kasvot poistaa näkyviltä :)
Kuva Eemeli Kiukkonen.

ROP-kasvattajapokaali jäi hakematta - ja niin oli jäädä muutkin pokaalit, mutta onneksi Tiina muisti nuo yksilöpalkinnot. Tällaisen pokaali- ja ruusukemäärän Kati sai, kun Velmun hänelle kotiin vein:


Kiuruveden näyttelyssä sain kokea sellaisia hetkiä, joita en ole ennen koskaan kokenut. Oli ihana, kun kyseessä oli pentunäyttely, ilmapiiri oli todella rento, joten itselläkin oli helppo olla enkä jännittänyt liikaa. Nämä kokemukset pidän sydämessäni ja niitä vaalin. Ja toivon todella, että joku toinen päivä pääsen kokemaan ne uudestaan.

Meillä oli aivan upea reissu Tiinan kanssa. Jouduin tietenkin ajamaan takaisin, kun minun (Katin) koirallani tuli menestystä. Tiina oli jo etukäteen varautunut tähän omilla eväillään. Navigaattoria ei kotimatkallakaan tarvittu, jota Tiina, tuo navigaattoriorientoitunut näyttelykävijä, ihmetteli.


Adan ja Ukkiksen rakkauspakkaukset - oih!

 

J-pentue on kyllä on kaikkineen aivan ihana. Ada ja Ukkis olivat niin upea pari, ettei siitä parempaa olisi voinut tullakaan! Täytyy myös kiittää kaikkia J-pentueen omistajia, kuinka upeasti he ovat näitä pentuja eteenpäin vieneet. Velmu on aikamoisen vilkas poika, mutta Kati Leppilammen kasvatuksessa ja koulutuksessa siitä on tullut aivan upea ja hyvällä itsetunnolla varustettu höyrypää. Unelma on unelma ja toisen Katin (Pistemaa) hellässä hoivassa tästä pienenä pentuna hitaasti uuteen tutustuvasta neitokaisesta on tullut myös oman itsensä tunteva kaunotar, joka ei uutta pelkää. Haltin ensimmäinen näyttely meni hieman pälyillessä, mutta Sari (Alamaunu) sai siltä epävarmuuuden pois ja Kiuruvedellä oli jo täysin eri koira. Morriksestahan ei tarvitse enempää edes sanoa. Se on ollut ja pysynyt juuri sellaisena ihanana, rauhallisena ja niiiiiin varmana itsenään Tiinan laumassa. Suuret kiitokset ja halaukset näin virtuaalisesti teille kaikille <3

Velmu, Morris, Halti ja Unelma - unelmapentue


Näyttelyistä väsähtäneitä menestyneitä :D :D

Velmu, Violetdream James Bond, vihdoin kotona.
Kuva Kati Leppilampi
Unelma, Violetdream Jane Marple, jaksoi vain syödä kotiin päästessään ja
urvahti sen jälkeen ihan täysin :)
Kuva Kati Pistemaa
Ja tässäpä vielä Ada-äiti ja tyttärensä Halti. On samaa näköä kyllä!

Ada, Violetdream Grace To Aurora, 2 v.
Ada
Halti, Violetdream Jackie Brown, 8 kk.
Ja tässä Ada 8 kk:n iässä:


Luna 11 vuotta!!

 

Luna täytti 29.4. kokonaista 11 vuotta! Pakkohan se oli synttärin kunniaksi sikaaaaaari suuhun ottaa :D




19. huhtikuuta 2019

Huhhuh, kiirusta piisaa...

Olen tässä viime viikkoina laittanut itseni aikamoiseen pyöritykseen. Sitä kun on ihminen, joka innostuu hetkessä ja kaikki pitää saada valmiiksi mielellään jo eilen, voi jaksamisen kanssakin tulla ongelmia, verenpaineesta puhumattakaan. Mutta kun tietää, missä syy - peilistä se syy näkyy - ei kannata juurikaan mistään valittaa. 

Meillä on ollut monenmoista hoitolaista viime viikkoina. Vaasan näyttelyissä on käyty ja seuraavien näyttelyiden numerolappuja jo odotellaan. Keittiöön piti ehdottomasti saada just ja heti uudet värit ja vielä mielellään kaikkea muutakin mukavaa. Eikä sairastumisilta ole kukaan välttynyt. 

Eläinlääkäriasema Herttaiseen mars - uudestaan ja uudestaan


Sairausbuumi alkoi nenäpunkilla, joka pikkuhiljaa siirtyi Justuksesta muihin koiriin. Muutama päivä oli aikamoista pärskimistä ja röhkimistä, Ellulla kaikkein pahin. Nenäpunkkilääkettä (Interceptor Vet) annettiin 3 viikon ajan 1 per viikko ja pikkuhiljaa moisesta ällötyksestä päästiin eroon. 

Mutta ettei kaikki menisi kuin siinä iänikuisessa Strömsössä, Almalla löydettiin virtsatietulehdus. Pissaili paljon ja vertakin tuli. Tämä tauti meni viikon sisällä ohi antibiootin avulla. Luna lopetti yhtäkkiä ulos menon, yhdeltä lenkiltäkin jouduttiin palaamaan sadan metrin jälkeen takaisin, kun Luna ei suostunut kävelemään ollenkaan. Käytiin sitten tyhjennyttämässä anaalit Herttaisessa, mutta ei auttanutkaan tällä kertaa. Lopulta uusi lääkärireissu ja Lunalta löytyi emätintulehdus. Siihen Luna syö vielä antibiootteja ja nuoleminen on vähentynyt jo 7 päivän pillereitten napsimisen jälkeen.

Eipä tuo Luna onneksi mitenkään pelännyt, vaikka lääkärissä ollaankin.
Itsellä oli kyllä pienoinen pelko mielessä.
Vielä on odotettavissa Alman ja Lunan hammashuolto ja Elluakin varmaan pitää käyttää ainakin tarkistuksessa. 

Että sellainen kevät koirien kanssa. Terveitä kyllä ovat aina olleet, joten joskushan tällaisiakin hetkiä on ollut odotettavissa. Ja niinhän se tahtoo olla, että tällaiset asiat tuppaavat kasaantua aina kerralla kaikki. Onneksi kuitenkin aina hoito löytyy eikä mitään pahempaa ollut kenelläkään.

Hoitolaiset 


Viivi, Valto ja Siru tulivat hoitoon 9.4., kun emäntänsä matkusti Hongkongiin. Hyvinpä jälleen kerran tupsahtivat laumaan. Ainakin aluksi. Justuksella ja Valtolla on antipatioita toisiaan kohtaan ja ovat ottaneet aika monta kertaa yhteen ja ihan kunnolla. Valto ei usko, ettei kannata mennä pullikoimaan ja ärisemään Justuksen lähelle. Hetihän sieltä takaisin tulee. Sirua ärsytti suunnattomasti, kun Velmu oli pari päivää hoidossa. Se näytti hammasta minkä ehti. Näytti kyllä masokistisesti tykkäävän Velmusta, kun piti perään kävellä, kun Velmu menetti mielenkiintonsa. Viivi saattaa ärähtää, kun ei kestä kaikenmaaliman höpöttelyä ja meuhkaamista. Velmu ja Justus ovat sen kokeneet muutaman kerran.
Lenkillä seitsemän. Lunakin jo muitten mukana.
Viivi-rouva tulee välillä ihan väkisellä syliin. Tässä kylläkin vain odottelee
rapsutuksia. Siru ihmeesti vain katselee. Yleensä tulee heti mukaan,
kun Viivi tai Valto tulevat luokseni hakemaan hellyyttä.
Velmu on mahoton repimään tavaroita. Meillä ollessaan ehti paloitella läppärin virtajohdon, kaksi lelua
ja tässä meneillään hieman jo haasteellisempi pureskeltava.
Kyllä se Velmukin rauhoittui välillä.

Muuten kyllä on mennyt suht hyvin. Rauhoittuvat kaikki, kun itse rauhoitun. Rauhaahan tässä ei kyllä ole juurikaan viimeisen viikon aikana ollut, kun olen remppaa tehnyt ja joka paikka on sekaisin.

Kuppeja ja ruokia oli välillä niin monta, että sekaisin olin mennä. Tässä
kymmenelle koiralle neljät eri ruuat, mutta oikeisiin suihin menivät
 (Mukana siis Lilja, Unelma ja Halti odottelemassa näyttelyyn lähtöä.)

J-pennut ja Lilja Vaasan kv -näyttelyssä

 

Minulla oli taustalla perjantainen lomapäivä, jolloin toimitin listalla olevat 17 eri tehtävää. Aamusta alkaen iltamyöhään olin jalkojen päällä ja koiralaumakin oli ihan väsyksissä, kun perässä koko ajan seurasivat. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme minä ja Karjalaisen Tiina Lillebergin Päivin kyydillä Vaasaa kohti. Päivillä oli mukanaan Santeri ja Remu, meillä pentuja ja yksi junnunarttu sekä Kerttu-eläkeläinen. 

Ensimmäiset kunnon naurunpyrskähdykset saatiin, kun Päiville tuli täysin yllätyksenä Raahen kohdalle rakennettu liikenneympyrä. Siinä tuhatta ja sataa ajaessaan ja puhua pulputtaessaan meinasi ajaa suoraan risteyksestä. Tästäpä se hupi sitten alkoi ja matkaa taitettiin hymy suussa. Kokkolassa pysähdyttiin ja käytettiin koirat pissalla, jota nämä uudet näyttelykävijät eivät kyllä älynneet tehdä. (Minulla putosi kyydistä Liljan panta ja hihna, joita ei paluumatkalla harmittavasti enää löydetty.)

Uni maistuu pienen ihmettelyn jälkeen.

Vaasan kv -näyttelyyn olimme ilmoittaneet neljä koiraa: Liljan junnuihin ja Morriksen, Haltin ja Unelman pentuihin. Pennut olivat ensimmäistä kertaa näyttelyalueella ja -kehässä. Lilja oli kaksi kertaa aikaisemmin jo pentukehissä käynyt harjoittelemassa, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa sisänäyttely. Kaikki olivat kuitenkin rauhallisina häkeissä ja trimmipöydällä kehää odotettaessa. Ulkona käydessä Halti oli ihmeissään, mutta muut kulkivat kuin aina olisivat hallissa kulkeneet satojen koirien ja mölyn keskellä.

"Mitä kummaa tuolla oikein tapahtuu?!!"

Kehään meni ensin Morris Tiinan kanssa. Itse laittelin tyttöjä sellaisella höyryllä, etten ehtinyt edes katsomaan kehään. Tuomarina oli Tomas Rohlin, joka arvioi Morriksen PEK1-arvoiseksi. Mysteeriksi jäi, miksei antanut KP:tä kummallekaan urospennulle. Arvostelu kun kuitenkin oli todella upea.


Ihana Morris Tiinan handlaamana.
Kuva Miia Väänänen (kännykuva)

Seuraavaksi veimme Unelman ja Haltin. Pikkusen meni pasmat itsellä sekaisin, kun Tiina unohti, että piti tulla Unelmaa viemään ja kahta koiraa sinne kehään sitten kuljetin. Halti oli ihmeissään, kun Unelma lähtikin Tiinan mukaan ja pälyili kehässä kovastikin. En tahtonut saada siihen kontaktia ollenkaan. Mutta hyvät arvostelut saivat ja Unelma oli PEK2 ja Halti PEK4 ja molemmat saivat KP (kunniapalkinnon).

Halti pöydällä.
Kuva Miia Väänänen (kännykuva)

Lilja meni kuin kehässä olisi aina kulkenut, sai hyvän arvostelun ja  EH:n. Mukava oli tuota tyttöä kehässä kuljettaa.

Päivin Santeri sai myös EH:n ja Remu (meidän Adan isä) upeasti VAL-ERI VAK1 SA PU2 VARA-CACIB! Ja sitten Kerttu (Foxitar Kerttufox) rymmäytti kunnon potin ollen VET ERI  VEK1 SA ja VET ROP. Sehän tarkoitti sitten sitä, että isoon kehään oli meno. Sitä sitten odoteltiin muutama tunti ja olihan se ihana katsoa Kertun iloa kehäkierroksellaan. Tänä vuonna 11 vuotta täyttävä Kerttu-rouva kiertää kehää hymyssä suin ja niin kauniisti liikkuen.

Kostoksi menestyksestä Tiina joutui ajamaan kotiin. Suunniteltiin siinä kotimatkalla, että kun yhdessä näyttelyihin mennään, se, jonka koira menestyy, joutuu olemaan kuskina kotimatkan. Mielikuvitus siinä lensi ja nauru raikas, kun pähkäiltiin, että silloin pitää aina ottaa se surkein, vähäkarvaisin, pystykorvainen ja häntää pystyssä pitävä koira mukaan, ettei vahingossakaan vaan menestystä tulisi ja joutuisi paluumatkaa ajamaan. (Täytyy mainita, että Päivin kanssa Tiinan ja Kertun kehää odotellessamme hoksasimme, että hallissa on ravintola, jossa myytiin olutta. Olihan se pakko käydä paikka katastamassa ja ensimmäistä kertaa koko näyttelyuran aikana myös olut juomassa...)

Aivan mahtava reissu oli ja ekakertalaisetkin osasivat matkata ja kehää kiertää juurikin kuten pitää. Pissaaminenkin onnistui, kun pääsi omalle pihalle sen tekemään :) Harjoitukset kuitenkin jatkuvat ja seuraavat näyttelyilmot on jo laitettu.

Remppaa, oleilua, lenkkeilyä


Nyt sitten pääsiäisen ajan ajattelin olla ihan rauhassa. Remppa saa odottaa seuraavaa siirtoa ja koiratkin saavat olla rauhassa, kun en ole liikkeessä koko ajan. Keittiössä on tavaraa pöydät ja lattiat täynnään. Osa kaappien laatikoista on otettu pois, ja tyhjä tila on todella suosittu paikka kytätä minua, kun teen ruokaa.

Velmu ja Luna kyttäävät.
Lunan kanssa vuorostaan Justus kyttäilemässä.