Voimaannuttava parin tunnin lenkki

Heräsin aamulla kaheksan aikaan ja säikähin, että oon myöhästyny töistä. Sitte hoksasin, että onki lauantai eikä minnekkään oo kiire. Jatkoin uniani ja heräsin ennen yheksää. Katsoin ikkunaan ja ihanat auringonsäteet kuikistelivat säläkkereitten raoista. Pakkohan se oli heti ylös nousta ja avata säläkkärit kokonaan. Vau, aivan ihana lenkki-ilmahan sieltä paljastu! Alakertaan siis, koirat pihalle ja kaffen keittoon. Kiirettä en pitäny minkään aamutoimen kans ja vaan naaaaautiskelin. Jossain vaiheesa menin yläkertaan siivoilemaan. Ku kaikki oli noin ja suunnilleen valmista, ajattelin, että nytpä sitte lenkille. Ette usko, mutta heti kun tuon ajatuksen mieleeni päästin, alakerran koirakatras innostu ihan hirviästi! Ellulla on tosi kimeä innostushaukku ja siitä tiesin, että ne luki mun ajatukset lenkille lähöstä. Kun tulin alakertaan, kaikki neljä oli ihan sekasi. Haukkuivat ja hyppivät toistensa päälle. Kyllä ne nuo koirat kuulkaa niin hyvin meijän ajatuksia lukee, ettei paremmasta väliä!

No, kun otin villasukat käteeni, kaikki koirat juoksi eteiseen hirviän melun kans. Minä sitte peräsä menin pukemaan ja samalla yritin porukkaa rauhottaa. Lenkille päästiin ja, voi hyvänen aika, kun siellä oliki ihana ilma. Päästän aina koirat ikäjärjestyksesä vapaaksi, Luna ensin, sitten Alma, Ellu ja viimeksi Vincent. Luna jää seisoon paikalleen, kun sen vapautan, ja oottelee Almaa. Kun Alma on vapaa, kumpiki lähtee eteenpäin. Ellu hyökkää heti vapautuessaan Lunan kimppuun. Mutta näkisittepä tuon Vincentin! Kun sen päästän vapaaksi, se ampasee juoksuun ku suihkukone kiitoradallaan ja häviää muutamasa sekunnisa näkyviltä. Ellu yleensä hyökkää sen perään. 

Sieltä tulee Ellu jo takasipäin. Vincentistä ei havaintokaan :)
Ja niin tuli Vincentki kattoon, mihin oikein jäätiin.

Siinä sitte päkytettiin etteenpäin. Minä nautiskelin kauniista mettästä, koirat mistä kukanenki. Tultiin sitte semmoselle aukealle ja Ellu sai jalat yhtäkkiä alleen ja koko muu porukka seuras sitä.


En heti nähny, mikä sielä oli, mutta ku kävelin eteenpäin, näin, että Hupihan se taas tuli meijän porukkaa tapaamaan. Sielä sitte kauhian haukkumetelin keskellä tämä ihana sessu senkus vaan ihmetteli meijän koirien mahotonta älämölöä. Ku tervehykset oli hoidettu, meijän koirat tuli mun perrään ja Hupi lähti kattoon, minne sen omistaja meni.


Mutta eihän se Hupi voinu jättää tuota mölylaumaa ihan noin vaan, vaan palas yhtäkkiä meijän peräämme. No, nämä meijän hölömöt sitte ajovat sen porukalla kotia kohti. Voi Hupi-ressu, ku ei pääse ikinä tutustumaan kunnolla, vaan aina kohtaaminen jää ihan vain äkkinäiseksi tervehdykseksi.

Niin se Hupi vaan joutui kotia kohti lähtemään.

Me jatkettiin matkaa ja räpsyttelin kameraa minkä ehin.

Ellu tykkää rämpiä lumesa.
Mikähän leikki täsä on menosa...
"Otetaan tuo Elluki leikkiin mukkaan!"
Luna seiso paikallaan ja  pakko oli kuva räpsästä. Jos häntä ei ois
ku pystykorvalla, ois tosi hyvä kuva :)
Tämä on pretty much se järjestys, missä tämä
lauma lenkillä kulkee.

Ja sitten tuli toinenki kaveri vastaan, Emma lapinkoira. Emmalla on parhaillaan juoksut, joten Vincenthän ihastu häneen ihan sekunnin sadasosassa. Alma meinas vähä opettaa Emmaa ja  joutu hihnan päähän. Muut tytöt yritti muka haukkua, mutta Emma senkus vaan halus leikkiä Vincentin kans. Harmitti, kun en hoksannu ottaa Emmasta kuvaa.

Ja taas jatkettiin eteenpäin. Hyvät lenkkipolut oli kelkkailijat tehneet, vaikka vähä upottivatki. Koirat viilettivät välillä mettäsä, välillä polulla. 

Ellu <3
Tilaa riittää vaikka mihin! Alma ja Vincent käyttää tilaa hyväkseen, Luna
ja Ellu vielä miettii, mitä tehä.
Mietintähetki.
Vincentillä vauhtia riittää!
Ellua ja Lunaa välillä mietitytti, ovatko Alma ja Vincent eksyneet.
Ja menoksi! Tuo Alman ilme! :)
Ellu <3
Mistähän nämä oikein keskustellee?
Yhteinen mietintähetki.

Ja niinpä sitte ylitettiin taas tie. Koirat tietää hiljentää vauhtiaan, ku tullaan lähelle tietä. Ne tulevat lähelle käveleen. Tiiän kyllä, että nappulaa oottelevat, mutta mielellään kyllä ajattelisin, että tietäsivät, että autotielle ei noin vaan saa mennä, vaan pitää oottaa lupaa.

Ja niinpä sitte lupa annettiin, ku ei autoja tullu, ja mahoton ryykäys tien toiselle puolelle alko. Kun pääsivät toiselle puolelle, mahoton remakka alkoi päättyäkseen melekeinpä heti.



Ellu ja Vincent ehtivät vaikka kuinka kauas, mutta tulivat kuitenki
takasi hakeen loppuporukan.

Loppulenkki meni rauhallisesti ja sain nuo jopa poseeraamaanki ihan kunnolla:

Alma <3
Koko poppoo: Luna, Ellu, Alma ja Vincent.
Ja Vincentistäki seisomakuva. <3
Ja toinenki.

Aivan ihana lenkki kyllä oli. Oli niiin upia olo parin tunnin päkytyksen jälkeen. Ilma oli niin ihana, ettei ois sisälle raskinu tulla ollenkaan.

Ja viikollaki sitte tapahtu: Keskiviikkona, ku tulin töistä kotiin, ihmettelin, ku koko porukka pasko heti, ku pihalle pääsivät. Syy selvisi, ku pääsin sisään: ruoka-astia oli kumottu, kansi auki ja pohjalla enää muutama nappula. Olivat kutaleet syöneet n. 2 kg nappuloita kitusiinsa. Ku sitte noita karvasia kattelin, säikähin melekein, kuinka pinkeän paksut mahat niillä oli, varsinki Almalla ja Lunalla. Ellulla ja Vincentillä vielä lantio erottu, noilla kahella ei sitäkään. Ihan ku oisivat viimeisään tiineinä. Alman mahasta  myös huomasi, että se on pomona ollu syömäsä ruokamäärää. Epäilen, että mulla on jäänyt ruokakauha astian päälle ja ku joku on hypänny sitä haisteleen, ruoka-astia on kaatunu, kansi auennu ja se ruokataivas on noille auennu. No, onni onnettomuudesa, tyhjentelivät ittiään sitte illan eikä yön jälkeen tarvinnu ees paskoja keräillä. Kummasti muuten tuntuvat nyt paljo laihemmilta, vaikka tuntuis, että se ruokamäärä ois vaikuttanu ihan toisella tavalla.

Viime viikonloppuna meillä oliki aikamoinen lauma shelttejä, kun kasvattien omistajat tuli ootteleen meille silmätarkkikäyntejään. Jenni kävi tuomasa Miian, Vihtorin, Nestorin, Fionan ja Justiinan ja lähti itse rattastustunnille. Tiina tuli kahen pennun ja Nemin kans meille. 

Ensin käytiin lenkillä Tiinan, Miian ja heijän ja meijän koirien kans. Yhteensä 12 koiraa oli lenkillä ja mukavaa riitti. Harmi, kun en saa kamerasta kuvia, joita lenkillä otin. Kun sitten kotiin päästiin, napsuttelin sisällä muutaman tuosta laumasta. Maiju ja Asmoki tuli Aadan kans käymään. Kolme urosta oli talosa ja jokainen yritti itelleen nartun saaha. Vihtori rakastu Justiinaan, Vincent Fionaan ja Nestorilleki tuli narttu, ku Aada tuli käymään. Ei siis ollu tarvetta nartuista tapella :)

Osa on sylikoiria, osa ihan tavallisia lattialla makaajia. Ja joo, Miiaki sielä
kaikkien alla istuu :)
Hohhoijaa, sanoo Ellu. Adaaki väsyttää.
Lunallaki uni silmäsä.
Justin ja Miian hellät katsee. Muut vaan vaeltelee.
Ada haluaa syliin. Onkohan seki sitte sylikoira...
Poijaat komiana!
Pariskunta Justiina ja Vihtori - rakkautta ilmassa :)
Fionaki tykkäs porukasa olla.
Vincentillä ja Nestorilla hieman keskustelevaa...
Merlejä siellä, merlejä täällä... Ja kas, kukas se siinä haukkuukaan :)
Aada tuli ja sitä piti kaikkien päästä haisteleen. Aada-ressu :)
Vilman ja Tomin Ada <3

Huomenna on sitte Tornion ryhmänäyttelyn vuoro. Mukaan lähtevät Ada ja Vihtori sekä Miia Justiinan ja Tiina pentujensa Ripen, Deean ja Gigin kans. Saappaat nähä, miten sielä mennee :)


Kommentit