11. maaliskuuta 2017

Akkujen latausta

On menny muutama viikonloppu vain yhellä palautuspäivällä ja alko jo voimat olla aika vähissä. Flunssaa ku on vielä yrittäny jo pitemmän aikaa, ei ihan mihin vaan taho taipua. Tänään ois ollu tosi hyvä kurssi Rovaniemellä, mutta jo pelkkä ajatteleminen sinne lähöstä ahisti. Oli siis pakko kuunnella ittiään ja jäädä vaan akkuja lataileen kotiin.

Lauantaiaamu alotettiinki sitte koirien kans voimienkeräyslenkillä. Lilli jäi ootteleen omaa lenkkiään ja mukaan lähti 7 koiraa. Kävellä kuleskeltiin 1,5 tuntia mettäsä eikä sieltä ois tahtonu millään raskia kotiin tulla. (Olin heittäny matot pihalle ennen lenkkiä ja tarkotus oli käydä koko talo kunnon syynillä läpi, joten se ei kauhiasti tuolla mettäsä ihanasa ilimasa kiinnostanu.) Ja kyllähän sitä voimaa sitte mettästä tuliki. Ihan konkreettisesti tunsi, kuinka voimat lisäänty, ajatukset rauhottu ja pysty  nauttimaan vain meneillään olevasta hetkestä. Oli aivan ihana kuleskella, ihailla metsää ja ihanaa auringonpaistetta. Niin lämmintäki oli, ettei tarvinnu kinttaita ollenkaan. Ja kyllä koiratki nautti, ihan täysillä! Otin kameran mukaan ja kerranki oon aivan tyytyväinen kuviin.

Meijän lenkkimaastoa <3
Näin sitte alotettiin lenkki. Vincent sielä jo omille teilleen menosa.
Tämmösiä kuoppia lenkin varrelle jäi aika monta.
Ja ne kuopat sai aikaan Vilma, joka tykkää hypellä lumikinoksiin. Oottelee
sitte, että sille potkitaan lunta.
Välillä haistellaan yhesä, ketkä muut täälä mettäsä oikein
on käynykkään. Vincent taas jonneki syöksymäsä.
"Älä pompi sinne lumihankeen!! Mää en kestä!" Impillä menee hermot,
ku Vilma hyppää sen eestä lumeen.
Sanoin "haloo" ja tilanne oli ohi.
"Niin että minne päin tästä?!!"
"Ja taas se kutale hyppäs lumihankeen!!"
Ilmaakohan tässä ihaillaan...
Voih, mun Alma <3
Hetken hengähdys Ellulla. Ei vaiskaan,  Lunan kimppuun on hyökkäämäsä.
Tie edessä. Pysähdys ja tarkistus, tuleeko autoja.
Ja toiselle puolelle täysin sekopäisinä.
Ja ne hetken painit.
Mitä ihmettä ne nyt löysi?!!
Alma ja Vilma kyllästy haisteluun.
Ja siis tuommonen puun runkoko se vaan oli! Lunaa se näyttää
kiinnostavan tosi paljo.
"Etteenpäin eikä tänne päin!"
Seuraavaa tienylitystä ootellen...
Ellu se tykkää rämpiä lumesa.
Tästä tytöstä en vaan muuta ossaa sanua ku "Voih, Alma <3"
Ja pitihän tämäki kokkeilla. Muut seiso, mutta Lempi halus istua :)

Kotiin tultua vaihoin 7 sheltin lauman yhteen Lilli-shelttiin. Oon tähän mennesä käyttäny sen hihnalenkillä, ku ajattelin, ettei pitkiä lenkkejä jaksa. Lähimmä kuitenki mettään ja Lillihän juoksi sielä tosi iloisena välillä jääden jotain haistelemaan. Aivan innossaan se oli  ja puoli tuntia sielä käveleskeltiin. Eikä ollu puhettakaan, että Lilli ois väsyny, mutta en uskaltanu kauhian pitkää lenkkiä tehä.

Näin mukavaa oli Lillillä!!
Ja vauhilla se käveliki.
Välillä piti vain tuijotella.
Lilli <3
Vauhtia tällä tytöllä piisaa! Lyhyet on pyrähykset, mutta sitäki
ilosemmat.

Ja sitte se siivous. Mietin kovasti, jaksanko heti alkaa imuroimaan ja lattioita pesemään, mutta ku sen alko, sehän oli ihan ku ois meditoinu! Aivot tyhjänä siivoilin ja nautin joka hetkestä. Kun ei oo aikatauluja, voi siivouksestaki nauttia ja saaha voimia. Ja se lopputulemahan on aivan ihana. Voi vaan istahtaa sohvalle katteleen kättensä tuloksia ja haistella puhdasta tuoksua. Sain vielä vietyä mahottoman määrän pahvilaatikoita kierrätykseen, joten silläki sai tyhjennettyä mieltään. Voi että nautin tästä päivästä! Kävin saunasa ja aloin katteleen päivän kuvia. Niitä kattellesa muistelin noita hetkiä ja sama ihana tunne tuli mieleen ku sielä mettäsäki oli. Pakko oli niitä sitte teillekin jakaa. Impi ja Lempi lähtivät omaan kotiinsa äskettäin ja nyt on sitte kuuden sheltin lauma mua viihdyttämässä.

Nautin nyt lauantai-illan rauhasta kynttilöiden valossa. Voimankeräystä ja rauhoittumista <3

 

1 kommentti:

Suvi kirjoitti...

Ihania kuvia! 😍