25. helmikuuta 2017

Voihan Vincentti, grrrr!

Kävin töisä nostamasa Suomea nousuun eli tehtiin oman osaston voimin kiky-tunteja. Arkistosa tehtiin kovasti hommia tulevan muuton eteen (Kaleva muuttaa loppuvuodesta uuteen toimitaloon) ja nyt selkä kipiä. Kottiin tullesa oli vielä ihana auringonpaiste ja pistinki heti lenkkivaatteet päälle ja polokastiin koirien kans lenkille. Kameranki otin mukkaan, ku sitä valosuutta tuntu riittävän.

Alakulenkki meni suht mukavasti. Koirat veti täysillä pitkin poikin mettiä ja Vincent tietenki etujonosa. Aivan mieletön meno sillä oli ja nuo kaks nuorimmaista, Ada ja Ellu, viilettivät peräsä. 









Oli tarkotus mennä Annalankankaalle ja siellä aukealle paikalle, jonne vielä aurinko näytti niin komiasti paistavan. Kun mentiin Virpiniementien ylitte, porukka innostu juokseen ihan kunnolla. Vincent oli jo kaukana, kun toiset vasta mietti, minne mennä.


Yhtäkkiä sitte Vincent pongas kävelijän ja lähti perään aivan mahottomalla vauhilla ja haukkuen. Nuo kaks Vincentin ihailijaa, Ada ja Ellu, laukkasivat perään ihan aivottomina. Vaikka kuinka huutelin ei kukaan reagoinu mitenkään. Tai no, Ada ja Ellu reagoi, mutta ku ottivat Vincentistä mallia, eivät sitte uskoneet "tänne"-käskyäkään ollenkaan. Ku vihdoin tulivat luokse, Vincent sai pannan kaulaansa ja joutu hihnan päähän. Lauma rauhottu ja Ellu ja Adaki pysyvät suht lähellä. Eikä me sitte mentykään sinne aavalle, kun siellä näytti olevan porukkaa eikähän siitä ois mittään tullu, jos ees ois sinne päin lähetty.

Siinäs nyt oot vähä aikaa!
Ja sinne me ei sitte mennä!

Eipä auttanu ku lähtä takasi samoja jälkiä ja mennä omaan mettään kuleskelemaan. Tien yli ku mentiin ja päästin koirat vapaaksi, kaikki hyökkäsivät toistensa kimppuun. No, tämä on leikkiä ja tekevät sitä välillä. Ärinä on kova, mutta otteet ihan leikkisät. Siitä en kuvaa ehtiny ottaa, mutta täsä jälkimaininkeja:


Ja sitten mentiin suht rauhallisesti etteenpäin. Tai no, takasipäin. 

Voi, ihana Ada. Lenkeillä se pitää Ellua idolinaan ja seuraa sitä joka paikkaan
Jos Ellu pysähtyy pissalle tai jotain haisteleen, Ada seuraa silmä tarkkana.
Lunalla se tuo kieli tullee aina kuvissa suusta ulos :)
"Vink, vink!" :)
Alma tykkää työntää päänsä lumeen :)

Ajattelinki sitte, että Vincent on rauhottunu eikä lähe enää pitkille kaarroksilleen ihailijat perässään. No, eihän se niin menny. Vastaan tuli jossain vaiheesa ihmisiä, joilla varmaan oli koira tai koiria. Vincenthän innostu ihan viimmesen päälle ja juoksi mieletöntä vauhtia heitä vastaan. Käännyin toiselle polulle ajatuksena ottaa muut koirat hihnoihin ja samalla huutelin Vincentiä takasi. Eihän se mittään kuullu! Kun sain muut koirat kiinni, Vincent tuliki luokse - ja joutu taas hihnaan. Olin jo niiiiin raivossani, kun tuolla pojalla ei kuulo pelaa ollenkaan, ku se pääsee innostumaan! 

Lenkkiä hidasti Vincentin lisäksi myös Ellu ja Luna, jotka kumpainenki pysähtelivät semmoset kakskymmentä kertaa nuolemaan tassuistaan lunta. Aika monta kertaa meinasin Lunan päälle astua, kun sen yhtäkkiä mun eesä heittäyty maahan ja alko rappaan tassujaan. 

Oisko tämä se 15. kerta, ku Luna pysähty...
Ellulla on ihailija. :)

Jotenki oisin toivonu, että työpäivän jäläkeen ois saanu ihan kunnolla rauhottua lenkillä. Päinvastoin kyllä kävi. Ihan raivossani kotia päin päkytin, lopulta kaikki viis hihnoissa. No, nyt oon kaikille antanu anteeksi ja kaikki  me ollaan rauhallisia :)

Sohvalla tullee hyvin uni. Luna ja Alma tässä
näyttää mallia.
Ada ja Vincent paapaa.
Ellu-rinsessa nukkuu aina pallin päällä ihan
omasa rauhassaan :)


Kävin sitte vielä illan päätteeksi katastamasa Kiitäjän kennelissä Päivin pennut. Voi hyvänen aika, kun sielä oli kauniita ja ihania vauvoja! Aivan upeat päät ja se trikkien musta väri - wau! Mukkaan oisin sieltä voinu kaikki ottaa!


Ei kommentteja: