25. helmikuuta 2017

Voihan Vincentti, grrrr!

Kävin töisä nostamasa Suomea nousuun eli tehtiin oman osaston voimin kiky-tunteja. Arkistosa tehtiin kovasti hommia tulevan muuton eteen (Kaleva muuttaa loppuvuodesta uuteen toimitaloon) ja nyt selkä kipiä. Kottiin tullesa oli vielä ihana auringonpaiste ja pistinki heti lenkkivaatteet päälle ja polokastiin koirien kans lenkille. Kameranki otin mukkaan, ku sitä valosuutta tuntu riittävän.

Alakulenkki meni suht mukavasti. Koirat veti täysillä pitkin poikin mettiä ja Vincent tietenki etujonosa. Aivan mieletön meno sillä oli ja nuo kaks nuorimmaista, Ada ja Ellu, viilettivät peräsä. 









Oli tarkotus mennä Annalankankaalle ja siellä aukealle paikalle, jonne vielä aurinko näytti niin komiasti paistavan. Kun mentiin Virpiniementien ylitte, porukka innostu juokseen ihan kunnolla. Vincent oli jo kaukana, kun toiset vasta mietti, minne mennä.


Yhtäkkiä sitte Vincent pongas kävelijän ja lähti perään aivan mahottomalla vauhilla ja haukkuen. Nuo kaks Vincentin ihailijaa, Ada ja Ellu, laukkasivat perään ihan aivottomina. Vaikka kuinka huutelin ei kukaan reagoinu mitenkään. Tai no, Ada ja Ellu reagoi, mutta ku ottivat Vincentistä mallia, eivät sitte uskoneet "tänne"-käskyäkään ollenkaan. Ku vihdoin tulivat luokse, Vincent sai pannan kaulaansa ja joutu hihnan päähän. Lauma rauhottu ja Ellu ja Adaki pysyvät suht lähellä. Eikä me sitte mentykään sinne aavalle, kun siellä näytti olevan porukkaa eikähän siitä ois mittään tullu, jos ees ois sinne päin lähetty.

Siinäs nyt oot vähä aikaa!
Ja sinne me ei sitte mennä!

Eipä auttanu ku lähtä takasi samoja jälkiä ja mennä omaan mettään kuleskelemaan. Tien yli ku mentiin ja päästin koirat vapaaksi, kaikki hyökkäsivät toistensa kimppuun. No, tämä on leikkiä ja tekevät sitä välillä. Ärinä on kova, mutta otteet ihan leikkisät. Siitä en kuvaa ehtiny ottaa, mutta täsä jälkimaininkeja:


Ja sitten mentiin suht rauhallisesti etteenpäin. Tai no, takasipäin. 

Voi, ihana Ada. Lenkeillä se pitää Ellua idolinaan ja seuraa sitä joka paikkaan
Jos Ellu pysähtyy pissalle tai jotain haisteleen, Ada seuraa silmä tarkkana.
Lunalla se tuo kieli tullee aina kuvissa suusta ulos :)
"Vink, vink!" :)
Alma tykkää työntää päänsä lumeen :)

Ajattelinki sitte, että Vincent on rauhottunu eikä lähe enää pitkille kaarroksilleen ihailijat perässään. No, eihän se niin menny. Vastaan tuli jossain vaiheesa ihmisiä, joilla varmaan oli koira tai koiria. Vincenthän innostu ihan viimmesen päälle ja juoksi mieletöntä vauhtia heitä vastaan. Käännyin toiselle polulle ajatuksena ottaa muut koirat hihnoihin ja samalla huutelin Vincentiä takasi. Eihän se mittään kuullu! Kun sain muut koirat kiinni, Vincent tuliki luokse - ja joutu taas hihnaan. Olin jo niiiiin raivossani, kun tuolla pojalla ei kuulo pelaa ollenkaan, ku se pääsee innostumaan! 

Lenkkiä hidasti Vincentin lisäksi myös Ellu ja Luna, jotka kumpainenki pysähtelivät semmoset kakskymmentä kertaa nuolemaan tassuistaan lunta. Aika monta kertaa meinasin Lunan päälle astua, kun sen yhtäkkiä mun eesä heittäyty maahan ja alko rappaan tassujaan. 

Oisko tämä se 15. kerta, ku Luna pysähty...
Ellulla on ihailija. :)

Jotenki oisin toivonu, että työpäivän jäläkeen ois saanu ihan kunnolla rauhottua lenkillä. Päinvastoin kyllä kävi. Ihan raivossani kotia päin päkytin, lopulta kaikki viis hihnoissa. No, nyt oon kaikille antanu anteeksi ja kaikki  me ollaan rauhallisia :)

Sohvalla tullee hyvin uni. Luna ja Alma tässä
näyttää mallia.
Ada ja Vincent paapaa.
Ellu-rinsessa nukkuu aina pallin päällä ihan
omasa rauhassaan :)


Kävin sitte vielä illan päätteeksi katastamasa Kiitäjän kennelissä Päivin pennut. Voi hyvänen aika, kun sielä oli kauniita ja ihania vauvoja! Aivan upeat päät ja se trikkien musta väri - wau! Mukkaan oisin sieltä voinu kaikki ottaa!


17. helmikuuta 2017

Lempi-Lemponen se ossaa olla aikamoinen diiva

Impi ja Lempi tulivat keskiviikkona hoitoon. Hurahtivat taas laumaan tuosta vaan. Lunan pitää aina vähä Lempille näyttää, että hän on sitte täsä laumasa se, joka sannoo, miten asiat on, mutta eihän se Lemponen siitä mittään välittäny. No, oikiastihan se Luna ei se pomo oo, mutta annetaan sen vaan olla siinä luulosa. Kovasti tuli elämää, tai sanosinko paremmin ääntä, ku Impi otti ulkona sen räkyttäjän roolin. Naapurin lapset kun ovat nyt alkaneet olla ulkona ja ne pittää aina käyvä haukkumasa, mielellään usiaan kertaan. Sisällä on kuitenki rauhallista eikä noita kahta lisäshelttiä juuri ees huomaa.

Lempi se ossaa olla aikamoinen diiva. Se puikahtaa syliin vaikka kuinka pienestä raosta, ku istun sohvalla. Se on vielä niin pikkunenki, että mahtuuki vaikka mistä. Vincentille se murisee ja äksyilee, kun se yrittää tulla mun tykö Lempin siinä ollesa. Vincent vaan alistuu, ressu. Mulla on aamusin tapana ennen aamupesulle menoa mennä vähäksi aikaa koirien kans makkaamaan sänkyyn ja rapsutella ja jutella niille sielä. Tänä aamuna sitte taas niin tein ja kaikki koirat tietenki hyökkäs mun viereen, ja Impi rinnan päälle makkaamaan ja nuolemaan naamaa. Lempi ei oikein mahtunu, vaan jäi muitten taakse kattelemmaan. Pikkuhiljaa se siitä ittiään hivutti mua lähemmäs. Jossain vaiheesa sen kuono sitte oli mun korvan vieresä ja ihan nätisti siinä ihan hiljaa oli ja ootti, että sitä rapsuttaisin. Se ei sanonu eikä tehny mitään, ootteli vaan. Ihan ku tietäs, etten voi olla sitä rapsuttamatta. Enkä voinukkaan. Kun tuun töistä kotiin, Lempi on ainoa, joka on minusta kiinnostunu. Muut vaan juoksee mahotonta vauhtia ulos. Lempi tietää, että kun hiljaa ja nätisti vaan seuraa mua, ehkä nousee mua vasten seisomaan eikä sano mittään, kyllä se rapsutukset saa. Jotenki minusta tuntuu, että se on aika kiero. Se ossaa olla muka semmonen huomaamaton, mutta semmosena vetää kyllä huomion puoleensa, ja ihan varmasti sen tietää. Kun minä vaan katonki Lempi, sillä alkaa häntä heilua ja korvat menee alas, kuten alla olevissa kuvissa. Lempistähän ei montaa kuvaa pystykorvasena ookaan. Ilmeensä on aina samanlainen: "Rapsuta mua, mää oon niin ihana". Ja onhan se kyllä.  Lenkillä Lempi on ku pikku piru. Haukkuu alkumatkasta kaikkia ja kaikkea ja on semmonen ärhentelijä. Kun kukkaan ei välitä siitä mittään, lopettaa kyllä. Mutta tämä käy joka kerta. Se kovastikin sitte mua naurattaa. Ihana se on diivailuistaan huolimatta. Se on niiin jännä, ku se on muka niin huomaamaton, mutta tosiaanki sitä ei vaan just siksi voi olla huomaamatta.

"Minä, Lempi-Lemponen tässä!"
Mitähän Alma sannoo, ku huomaa, että tyttärensä makaa
hänen paikallaan :)
"Älä ota kuvaa! Tai ota vaan, ota vaikka kymmenen. Mää oon silleen
nätisti nyt."

Otin sitte tietenki sen yhteiskuvan eilen iltana. Niin ne vaan tuohon taas asettuivat makoileen. Ensimmäinen ku pisti makkaamaan, toiset matki ja tekivät samoin. 

Napsauttamalla kuvaa, saat tämän isommaksi :)

Tiistaina Alma kävi kylässä meijän naapurissa tien toiselle puolelle. Tarjosin heille joskus täsä Almaa lainaan, että saisivat jonkumoista tietoa siitä, tuleeko koirasta allergisia reaktioita kenellekään. Ja hyvin ja niin nätisti oli Alma siellä lastenkin kans osannu olla, että aikoivat kokeilla uudestaanki. Todella hyvä keino ottaa hoitolainen vähäksi aikaa ja katsoa, tuleeko oireita ja voiko alkaa suunnitella sitä oman koiran ostamista. Minna ja lapset toivat sitte Alman kotiin ja oli niin ihana nähdä, kuinka reippaasti lapset meijän neljän koiran joukkoon tulivat, varsinki ku Luna haukku lapsipelossaan aika tavalla. Nyt todella toivon, ettei sitä allergiaa heille kenellekään tulis, että voisivat hankkia ihan oman koiran. 

Ja tämmöstä meillä tänä iltana on. Tuolit on täynnä, sohva on täynnä ja minä mietin, mihin menisin. No, ällyytin niitä ja kävelin keittiöön ja tietenki kaikki hyppäsivät nukkumapaikoiltaan ja seurasivat mua. Sieltä tullesa minä sitte pystyin valitteen ihan minkä vaan istumapaikan :)

Laiskaa porukkaa :)

Eilettäin siivosin keittiötä ja mulla oli tietenki kaverit mukana. Yritin niille kovasti selittää, etten tee tai ota ruokaa, vaan siivoan. Näytin niille luutun ja pesuaineen, mutta eivät suostuneet uskomaan, etteivät ruuan palastakaan saa. Seistä tönöttivät jaloisa ja seurasivat silmä kovana, mitä teen.

Oli näistä vähä haittaaki siinä siivotesa. Piti
pukkailla välillä pois eestä, että pääsi siirtymään.

Kuten ehkä huomasitte, sivujen ulkoasu on pikkiriikkisen muuttunu. Yritin tehä ihan toisennäköstä, mutta eihän se tällä bloggerilla onnistunu. Palasin sitte samaan vanhaan, hieman uudistettuna kylläki. Pitäs vaikka Wordpress laittaa, että sais sen näköset ku haluais, mutta en oo vielä jaksanu. Saavat nämä passata, ku kerta toimivat :)

12. helmikuuta 2017

Rentouttava viikonloppu

Olipas pitkästä aikaa sellanen viikonloppu suunnitelmien peruuntumien vuoksi, ettei tarvinnu minnekään lähtä ja sai vaan olla. Siitä on aikaa, että näinki rauhallisesti sai akkujaan ladata. Olin kylläki aivan ihmeissäni kaiken sen ajan kans, ku ihan ite pystyin päättämään, mille sitä alakais.

Lauantaina kävästiin Tiinan ja koirien kans pitkä lenkki. Oli aivan upia ilima ja kuviaki piti ottaa. Lähtiesä paisto aurinko komiasti, mutta meni sitte lopulta pilveen. Kuvat ei sitte niin hienoja olleetkaan, kun ne koneelle sain. Mutta kuvia ovat kuitenki. Täsä ne, jotka kehtaa kaikkien nähtäville laittaa:

Luna nukkua torsottaa.
Ja vartiosa lattialla.
Ulukona leikkimäsä.
Elluki pääsi kuvaan ennen lenkkiä.
Vincent
"Kulukeeko tuola tiellä joku?!!"
Ja vihdoin lenkille!
Ja taas Luna :)
Äiti ja tytär eli Nemi ja Gigi.
Äiti ja tyttäret leekaa. Deea, Nemi ja Gigi.
Ja sama trio.
Nemi ja Deea hiipii...
Meijän nelikko: Alma, Vincet ja Ellu ja Luna heitä vastaanottamasa.
No, ei voi olla totta! Taas Luna! :)
Deea-tyttönen.
Tässä kaikki lenkillä olleet. Vasemmalta Nemi, Deea, Vincent, Luna, Alma,
Ellu ja Gigi. Harmitti, ku linssisä oli jotain töhnää ja kuva on vasemmasta
reunasta ihan epätarkkka.
Alma-mummu, Nemi-tytär/äiti ja Gigi-tytär - trikkejä kolmessa
sukupolvessa.
Tänään sitte taas vaan oleskeltiin. Päivällä käytiin naapurin Minnan kans lenkillä ja sen jälkeen nämä meijän neitoset + poika ovat vaan olla öllöttäneet. Minä oon ollu vähä ihmeissäni taas, kun ei semmosta deadline-pakollista oo ollu tehtävänä. Piti sitte leikkailla koirien kynnet ja sitte vaan lattialla hellittelin jokaista noista karvasista erikseen ja yhessä. Tämännäköstä  meillä sitte nyt on :)

Almaa väsyttää. Hetki ennen notkahusta :)
"Mää oon rinsessa ja rinsessat ei nuku!", sannoopi Ellu.
"Hei, älä viitti kuvata. Tukka on niin huonosti!" Luna yrittää nukkua.
"Ai minustakiko kuva? Kato nyt, miten MUN turkki on!
Kannattaako kuva ottaa just nyt?". Vincentiäkään ei oikein huvita.
Ja sitte vaihellaan paikkoja välilä.
Kohta se tämäki rinsessa tähän nukahti.


8. helmikuuta 2017

Yks homma tehtynä, seuraavat oottaa...

Vihdoin viimein rauhallinen ilta. On ollu jo ihan huono omatunto, kun en oo ehtinyt tänne päivitellä yhtään mitään. Viimeset kaks viikkoa illat on menneet Sheltit-lehden työstämiseen, siis juttujen ja kuvien järjestämiseen yms. Uskomattoman paljo menee aikaa ihan pikkuhommisa. Sitä aina päättää, että teen vaan kaks tuntia hommia, meen ajoissa nukkumaan, mutta sitte huomaa, että on neljä tuntia hurahtanu ja uniaika on jo kaukana takana. 

Mun illathan menee suurin piirtein aina näin: Töistä oon kotona joskus puoli viis, viis. Päästän koirat pihalle, laitan kaffet tippumaan, vaihdan kotivaatteet ja siivoilen, jos on jotain siivottavaa. Päästän koirat sisälle, heittäyvyn kaffen ja leivän tms. kans sohvalle kattoon sarjan, joka alkaa 17.10. Oon jo monta vuotta kattonu sarjan ku sarjan, joka tuohon aikaan tulee. Siinä rauhotun ite ja koiratki rauhottuu sohvalla mun kans. Viittä minuuttia ennen sarjan loppumista (mmisstä ihmeestä ne tietääki, että se sarja kohta loppuu!) kolme koiraa alottaa mun tuijottamisen. Vincent yleensä vaan nukkuu. Ellu vinkuu ja muut vaan tuijottaa. Kuhan lopputunnari tulee, kaikki neljä on jo ihan hepakkana ulos lähösä. Tunnin lenkki mettäsä, koirille ruuat ja sitte katon, mille alan. Nyt siis kaks viikkoa oon vaan istunu koneella ja tehny töitä. Eilen sain viimeset jutut taittajalle ja nyt voi ajatella jotain muutaki, hetkellisesti ainaki :)

Tänään onkin ollu sitte koirien huoltoilta. Pakkasta on -26 ja koirat hyppii jo pihalla kolmella jalalla. Lenkille ei lähetty, vaan saivat hieronnan. Tarkotus oli trimmatakki, mutta päätinki sitte päivittää blogia ja jättää sen huomiselle. Hieronnan jälkeen pitääki ottaa vähä rauhallisemmin. Hieronta oliki muuten aikamoista rätinää. Kovin ovat sähkösiä koirat sisälläki.

Vincent ja Ellu - sisaruspuolet :)
Luna
Alma, joka nyt syö luutaan :)
Eihän ne hommat tietenkään lopu lehtihommiin. Kaikenmoista muutaki teen iltaisin. Teen reiki/energiahoitoja, eläinkommunikointeja, hieron  koiria ja ne kotihommat tietenki päälle. Sain vihdoin viimein hoitohuoneen sisustettua ja nyt on puitteet kunnossa. Lisää näistä asioista löydät Adalmacaren sivuilta. Opiskelen myös itsekseni kaikenlaista, joten tekemisen puutetta ei koskaan ole, varsinki kun otetaan koirat ja välillä hoitolaisetkin lukuun mukkaan.

Tammikuussa meillä oli koirahoitolaisia. Impi ja Lempi olivat pari päivää ja ku he lähtivät, tulivat Vihtori ja Nestori.  

Voi että Impi on sitte kaunis!
Lempin korvat asennossaan: alhaalla kuvauksen ajan :)
Ja Impi edelleen! Voih Impi-ihananainen <3
Nestorilla on jotain asiaa kaiketi. Ihana hän on <3
Pikkuveli yrittää selittää isoveljelle, kuka on pomo. :)
"Ettäs tiiät", sanoo Vihtori Nestorille :)
Vincent pisti pojat kuriin.
Että jos vaikka lähtisit lenkille NYT!
Vihtori <3
Ellu ja Ellun häntä :)
Vincent <3
Ja Vihtori <3