7. tammikuuta 2017

Adalle uusia kokemuksia

Kajaanin näyttely lähenee semmosta vauhtia, että meinas jo paniikki iskiä, ku en ollu ollenkaan harjotellu Adan kans näyttelykävelyä tai seisomista. Hain sen Vilmalta ja Tomilta tiistaina töitten jälkeen, että pääsen OKK:n mätsäreihin loppiaisena harjotteleen. Oli myös tärkeää, että se ehtii mun kans olla kotonaki ja alkaa tuntemaan minut emännäkseen näyttelyä silmällä pitäen. Ada on jotenkin rauhottunu siitä adhd-moodistaan eikä meillä enää juoksennellu pitkin poikin taloa ja kiusannu Vincentiä koko ajan. Leikki kyllä paljonki, jopa Lunan ja Almanki kans, mutta ei ollu semmonen höseltäjä. Ehkäpä ne nuo meijän tytöt ja tuo poika näyttivät esimerkkiä, että voi sitä rauhallinenki olla. 

Loppiaisaamuna lähettiin mätsäreihin. Mätsäripaikalle kävellessämme Ada oli aivan ihmeissään ja todella jännittyny. Halliin sisälle mentyämme Ada pyöriskeli ja ihmetteli sitä ihmisten ja koirien määrää ja hälyä. Jos joku tuli liian lähelle se pyörähteli ja välillä yritti näyttää hammastaki. Mätsäreisä oli koiria n. 250, siis aivan mahoton määrä, ja jouduttiin odottelemaan kauan, että pienten pentujen kehä alkoi. Siinä oliki sitte tosi hyvä harjotella Adan kans hälyn keskellä vain olemista. Ennen kehään menoa se oliki jo rauhottunu. Kehässä tepasteli tosi hyvin, häntä alhaalla ja vieressä nätisti kulkien. Pöydällä sitä jännitti tuomarin kokeilut, mutta sehän ei mikään ihme ollut, kun ensimmäistä kertaa tilanteessa oli. Sinisen nauhan sai ja minä hyvät neuvot tuomarilta. Sijoitusta ei loppukehäsä tullu, mutta aivan mahottoman hyvän kokemuksen ylipäätään koko tapahtumasta. Ada oppi myös seisomaan tosi hyvin eikä enää kokeilllu, josko istumalla se nappula irtoaisi.

Kotiin päästyä Ada oli jo todella väsyny, mutta muu porukka oli käytettävä juoksemasa, joten mukaan se joutui tunnin mettälenkille. Ilta meniki sitte ihan vaan voimia kerätessä :)

Ada, pieni koilanpentu <3
Tänään käytiin Kaltakarin Ainin ja koirien kans Annalankankaalla tunnin lenkki lumessa tamppaamasa. Kymmenen koiraa oli mukana ja hyvin kaikki hangesa jaksoivat juoksennella. Aini otti aivan ihania kuvia Vincentistä. Upeasti sai tuuli turkin liehumaan. Vincenthän on saatavilla jalostukseen ja osaa todistetusti astuakin, myös muita ku sukuun kuuluvia :)





Iteki muutaman kuvan otin. Auringonvalo alko jo hiipua, joten kuvista tuli, mitä tuli.

Oiskohan nyt kaikki kuvasa...
"Mahtavaa, ihanaa vapautta!"
Ja vauhti senkus kiihtyy! Tänne-käskyllä on aikamoinen voima :)
Vain yksi puuttuu. Hush ei halunnu kuvaa. Vasemmalta, jos oikein tunnistan,
Feta, Valo, Pepsi, Pepi, Ada, Ellu, Alma, Luna ja Vincent.

Kyllä se nappulaki maistuis...
Kotiin ku päästiin, yks neitokainen hyppäs suoraan tuolille ja alko tirsoille. Kuvauksen ajaksi suostu silmänsä aukaseen.

Ellua väääsyttääää...
Ja eihän se Ada taaskaan päässy hetmiten nukkumaan. Ei sen auttanu ku lähtä mukaan Iihin nätöharkkoihin. Sielä se jo oliki kuin aina ois moisessa paikassa ollu. Kulki tosi hyvin eikä pöydälläkään enää ollu niin epävarma ku eilen mätsäreisä. Aivan älyttömän hyviä ohjeita sain Ojalan Tiinalta Adan handlaamisesta, joten nyt jo näillä eväillä ja kokemuksilla uskallamma Adan kans lähtä viikon päästä Kajaaniin pentuluokkaan. Mukaanhan mulla lähtee myös Vihtori, Ellu ja Impi. Että tekemistä sielä piisaa ;)

Tiina näpsäs mun kännyllä muutaman kuvan Adasta, että iteki nään, miten se seisoo. Ihan mukavastihan tuo seisoo :)


Ei kommentteja: