Ihana joulu vietetty

Rauhallisen ihana joulu takanapäin. Odotin joulua aivan mahdottomasti. Odotin sen rauhaa, lasten kanssa olemista ja laiskottelua, rentoutumista ja tietenkin joulun ruokapöytääkin. Ei ole aikatauluja, ei lähtemistä eikä tulemista, vain olemista. Kun on saanut kunnolla rentoutua, tuntuu kuin olisi ollut pitempikin loma. Huomenna alkaa työviikko eikä tunnu ollenkaan pahalle töihin lähteä. Akut on ladattu valmiiksi siihen.

Vilma ja Henri olivat siis viettämässä joulua. Ja Vilman mukana tuli Ada, tuo koko ajan jotain touhuava. Se jaksoi kiusata Vincentiä koko joulun. Vincent osaa kuitenkin ottaa oman paikkansa ja sehän löytyy aina jonkun sylistä. Se, joka tässä tuolissa istuu, saa takuuvarmasti myös Vincentin syliinsä, vaikka apulaiseksi tietokonepelin pelaajalle.

Vincent Henrin apurina.

"Terve! Pääsisinkö syliin?" Ada ei uskalla tulla, kun Ellu on jo sohvalla.

Hetkeä ennen...

... Vincentin kiusaamista.

Ada ja Adan seisonta <3

Nyt jo Vincentiä vähän ottaa päähän tuo Ada, mutta kun on niin kiltti
poika, ei sitä vaan halua Adalle  ilmottaa.

Ellu nukkuu istuallaan sohvalla mun vieressä.

Tämä kuningattareksi itsensä kuvitteleva Ellu huomauttaa heti, jos joku
muu yrittää sohvalle tulla. Ensin tällä hymyllä. Jos se ei tehoa, tulee
ääni mukaan. Jos sekään ei tehoa. se nousee neljälle jalalle ja huomauttaa
ihan kunnolla. Ja aina se viimeistään tehoaa.

Eilen eli joulupäivänä pidettiin hauskaa myös ulkona. Sain lapset lumitöihin kiristämällä ja uhkailemalla, etten vie heitä omiin koteihinsa. Hyvin onnistui, vaikka aikamoista mutinaa kuulinkin. Lunta oli tullut sen verran paljon, että ihan kunnolla kolata sai. Minä putsasin autoa esille lumen seasta hupsahdin selälleni ja pääkoppa lopulta kolahti jäähän, tai pitäisikö sanoa rusahti. Siinä sitten aikani odottelin, että päästä kipu häviää ja tokenen. Jatkoimme kuitenkin lumen luontia, söimme ja vein lapset kuuliaisesti kaupunkiin. Hieman mietitytti, tuleeko siitä pään lyönnistä jotain, mutta ihan hyvänä olo pysyi. Illan lueskelin kahta kirjaani, jotka joululahjaksi sain. Olin niiiiin onnellinen, kun aukaisin lahjapakettiani ja sieltä tuli esille tällaiselle Hercule Poirot -fanille aivan huippu kirja:

Ja kun olin niin ahne, luin ensin Poirotia semmoset 100 sivua ja siirryin Miika Nousiaisen Juurihoitoon, jota sitten luin puoli kirjaa. Olin aikonut mennä nukkumaan aikasin, mutta puoli yksihän se kello näytti, kun hoksasin lopettaa.

Tänä aamuna kun heräsin, en meinannut päästä ylös, kun niskaan, kaulaan, yläselkään ja alaselkään sattui aivan pe...leesti. Ääneen piti valittaa ja etsiä sitä asentoa, millä pääsisin ylös. Ja sama kipu on jatkunut koko päivän. Kun lähettiin koirien kanssa lenkillä aamulla, hoksasin, että häntäluuhan se on myös kolhun saanut. Yritin siinä alkulenkistä keksiä asentoja, missä kävellä, ettei kävisi kovin kipeää. Lopulta huomasin vaan nauttivani koirien ilosta ja riehaakkuudesta ja unohdin kivun kokonaan. Olihan siellä aivan upeannäköistä! Puut kauniisti lumessa ja sitä valkoista riitti ja riitti. Polkuja jouduimme tekemään useita, mutta hyväähän se teki minulle ja koirille siinä lumessa tarpoa. Ihan hiestä olin märkä ja koiratkin väsähtivät loppulenkkiä kohti. Harmitti, kun unohdin sen kameran kotiin. Oli sitten pakko ottaa kuva sisällä tuosta meijän laumasta: