21. joulukuuta 2016

Impi-Impula Pimpulasta äiti - luukku 21

Impipä ei minua jännityksessä sitten pitänytkään, vaan putkautti pennut ulos jo ennen laskettua aikaa. Vaikka pienonen tyttö onkin, yllättävän hyvin sieltä ne kaksi palleroa maailmaan tulivat. Kun pohjatyö oli tehty hyvin, ei lopulta kahden pennun synnyttämisessä mennyt supistuksineen kuin kolmisen tuntia. Trikkityttö tuli ensin, oli pieni ja niiin suloinen. Toisena tullut soopelipoika teetti hiukan enemmän töitä, kun oli pyllyasennossa tulossa, mutta puolisen tuntia toisen jälkeen sekin elämään pääsi mukaan. Jälleen kerran oli Tiina apukätilönä - kiitos jälleen kerran!

Kerttu <3
Hannu, nykyisin Pekko Peikonpoika.
Onnellinen äippä lastensa kanssa.
Impin nisät olivat todella pienet ja vaikka niistä maitoa heruikin, ei vielä pentujen imeminen ollut tarpeeksi voimallista. Pekko oppi imemään nopeastikin, mutta Kerttua piti auttaa ja syöttää pullosta pari päivää. Kun annoin sille Puppyboosteria, se ikäänkuin heräsi ja iski kunnolla tissiin kiinni ja alkoi imemään. Painot eivät nousseet kuitenkaan niin hyvin kuin piti ja annoin heille lisämaitoa, Nutriplus-geeliä ja Puppyboosteria välillä. Almakin kävi auttamassa, kun sillä ne nisät jo muutaman pentueen jälkeen olivat tooosi hyvänkokoisia ja niistä oli todella hyvä saada ateria-annos myös näitten pentujen. No, muutaman päivän päästä oppivat repimään Impin tisseistä maidon ja siitähän se sitten lähtikin, jatkuva syöminen ja juominen, jopa sellaisella ahneudella, ettei se liikkuminen kiinnostanut juuri ollenkaan.

Yhdessä äiti ja mummu pentuja hoitavat. Kun Alma lopetti syöttämisensä,
Impi ajoi sen pois sängystä :)
Todistettavasti molemmat syömässä.
On se niin mukavaa vaan nukkua ja vielä täydellä mahalla.
Impihän oli myös todella hyvä äiti. Hoiti lapsiaan niin hyvin, ettei kahteen ensimmäiseen viikkoon juuri sängystä pois lähtenyt. Pennuilla oli aina tissi suussaan, kun vähänkin inahtivat. Niinhän siinä kävi, että kun ruoka on tuossa suun vieressä koko ajan eikä tarvitse liikahtaakaan, nämä pennut eivät juuri liikkuneet pariin viikkoon. Yritin Impiä pitää pois, mutta kun pienikin inahdus sängystä alakertaan kuului, Impin oli pakko mennä pyllyjä nuolemaan ja syöttämään. Kun pentujen kävely ei ottanut tulta oikein ollenkaan, siirsin ne alakertaan Alman pentujen tohelointeja kuuntelemaan ja katselemaan. Jospa siitä sitten virkustuisivat ja niinhän ne tekivätkin.

Pekon takajalat eivät tahtoneet kantaa sitten millään. Se menikin alussa suurimman osan aikaan taaksepäin etukäpälillä itseään työntäen. Kun alakerrassa oli muutakin seurattavaa, parin päivän päästä ne takajalatkin kantoivat ja kumpikin jo liikkui omalla puolellaan rivitaloa suht hyvin. 

Tämä pentue oli aivan erilainen kuin minulla koskaan oli ollut. Kehitys meni ihan eri tahtia kuin koskaan ja näyttivätkin ihan erilaisilta kuin aikaisemmat pentueet. Pekkohan oli aivan mahdoton ilmoittelija. Kun sillä oli hiukankin nälkä,  se melkein ulvoi aitauksessa. Isommaksi tultuaan se oppi rakastamaan omaa ääntänsä ja sitä haukkumista ja älämölöä sillä riitti. Kerttu hääri muitten mukana, mutta ehkä koostaan tai väristään johtuen joutui altavastaajaksi monessa taistossa.

Lisää kuvia huomisessa luukussa. Oli ilta niin hektinen, etten niitä jaksanut enää alkaa valitsemaan. Soriiiii!!! Ilta meni joulutouhuissa.

Yleensä koristelen kuusen vasta aaton aattona, mutta nyt oli ihan pakko tehdä se heti, kun kuusi oli kuivunut. Jotenkin se vaan halusi koristeet päällensä! Lapset tulivat leipomaan piparkakut, joululaulut soi, joten mikäs sen mukavampaa oli kuin mietiskellä, mitä koristeita tuo kuusi haluaisikaan. No, violettia ja kultaa - nehän ne värit tuppaa minulla aina olemaan. Nyt jäi puuttumaan yksi violetti nauha, mutta jospa sen jostain löydän, niin kuusi on täydellinen. Tässäpä siitä kuva. Ei näytä kuvassa yhtään niin kauniilta ja tunnelmallisesta kuin se kotona on.

 


Ei kommentteja: