23. lokakuuta 2016

Hullujenhuoneelta Seinäjoelle huokasemaan

On ollu semmosta hullujenhuonetunnelmaa täsä kohta viikon verran, että meinaa jälleen huumori olla  hävöksisä. Almalla alko juoksut joskus parin viikkoa sitte ja viimeset 5 päivää tuo neitonen on ollu tärpeissään. Se törröttää ulkona tai sisällä ku tatti paikallaan tyyräten persiitään ja oottelee häntä kääntyneenä jotakuta helpottamaan oloaan. Oon saanu olla silmät kummallaki puolella päätä, että on ehtiny väliin Vincentin liian kiihkeitten rakkaudenosotukset lopettamaan. Ku oon lähteny töihin, Alma ja Ellu on jääneet yläkertaan kahen portin ja yhen oven taakse. Luna on jääny Vincentin kaveriksi alas. Kun oon tullu kotiin, oon päästäny Vincentin käväsemään neitien joukkoon, mutta eihän siitä oo sitte mittään tullu ja Vincent on ollu sitte portin takana aina välillä. Lenkit oon tehny kahesa eräsä, toisesa neitit, toisesa Vincent. Ja kun torstaina tuli Vihtori ootteleen Seinäjoen näyttelyä, siinäpä sitte oli vielä yks jännitysmomentti lisää. Nuo kaks poikaa kun omasta mielestään kumpiki omisti tuon rakkaudennälkäsen Alma. Almahan on toisen äiti ja toisen mummu, mutta ei se noita poikia oo hidastanu ollenkaan. Tänään, ku Vihtori lähti omaan kotiinsa, on meno vähä rauhottunu. Ja on tuo Alman innostuski vähä laantunu, joten kuvittelen, että täsä suht pian normaaliin palataan.

Vincent luo rakkaita katseita äitiinsä. Ei kylläkään niitä, joita pitäs
vaan jotain muuta on mielessä :)
Lauantainaamuna lähettiin Vihtorin kans neljän aikaan aamusta Seinäjokia kohti. Nappastiin Miia ja Justiina kyytiin kaupungista ja kiihyteltiin taas matkaan. Tosi hyvä keli oli eikä liikennettä kovinkaan, joten nelisen tuntia pysähyksineen meni matkasa. Oli mukava ajella, ku sai vaan kaasujalkaa painella aika vapaasti. 

Junnupoikien kehää sitte piti ootella aika kauan. Harjottelin Vihtorin kans ensinnäki näyttelyisä olemista, kun sitä hiukkasen jännitti näyttelyhulina, mahoton koira- ja ihmismäärä ja kaikenmoinen mölinä. Käveskeltiin pitkin poikin näyttelyhallia ja harjoteltiin. Kehä alko ja yhteensä 7 junnu-urosta oli mukana. Kehän kiertämiset ja seisomiset meni tosi hyvin. Pöydällä sitte tuli vaikeuksia, ku Vihtori ei vaan tykkää, kun sen peräpäähän kosketaan. (Seurausta siitä Kemin näyttelyn ikävästä kokemuksesta.) Onneksi tuomari ymmärsi asian. Olikin aivan ihana se tuomari, Joakim Olsson Ruotsista. Rauhoitteli Vihtoria ja muaki ja rauhallisesti ja hellästi silitteli Vihtoria. Kehäjuoksu meni tosi hyvin ja olin niin ylypiä tuosta pojasta. Ja  Vihtorihan sai ERIn ja oli vielä junnu-urosten paras! Voi sitä onnen määrää mulla! Tuomari oli jotenki pahoillaanki jopa ja kerto, miksei voinu SA:ta antaa eli sen pöytäkäyttäytymisen vuoksi. Sano kuitenki, että Vihtori on champion-luokkaa ja kehu sen muuta kehäkäyttäytymistä. Ja arvosteluhan oli sitte niiiin upia:

"Utmärkt helhet, vackert maskulint huvud, utm. nosparti, välburna öron, utm. hals, korrekt bröstkorg, välvinklad, rör sig med utm. vägvinnande steg, vackert merle-färg."
"Erinomainen kokonaisuus, kaunis maskuliininen pää, erinomainen kuono-osa, hyvin asettuneet korvat, erinomainen kaula, oikeanlainen rintakehä, hyvin kulmautunut, liikkuu erinomaisella maatavoittavalla askeleella, kaunis merleväri."

Tässäpä muutama Miia Väänäsen ottama kuva meistä.


Hienosti seisoo Vihtori, handlerin asento
on aika vaikiannäkönen.
Ihana poika!
Vihtori <3
Piti tämä ihana tuomariki, Joakim Olsson, saada kuvaan. Näyttää kylläki
olevan kiinnostunu kuvaaajasta, joka melekein mut mustasukkaseksi sai :D
Vihtori ja kengät :)
Siinä sitä tuomarille lirkutellaan ja Vihtoria niiiiin se  hävettää :)
Ja sitte ooteltiin Justiina kehää. Tuntu ensin, että aika kuluu matelemalla, mutta kyllähän se aika äkkiä kuitenki kehä alko. Avonarttuja oli yhteensä 19 kappaletta ja ne laitettiin arvosteluun 5 kerrallaan. Justiina oli viimesessä ryhmäsä, kun sattuu tuo kennelnimi alkamaan sieltä aakkosten loppupäästä :) Aivan älyttömän hyvinhän se Justiina kehässä aina menee. Tykkää niin siitä hommasta. Just ennen kehää Miia kerto, että on opettanu Justiinalle viittomakieltä. Eli kun sormi on pystysä, pitää istua. Kun sormi on vaakasuorasa, pitää seistä. Jne. jne. No, tuomari sitte Justiinaa kehässä katsoessaan nosti sormen sen edessä pystyyn ja Justiina teki kuten oli opetettu ja istahti. No, Justiina sai ERI:n ja lopputulema oli avonarttujen viides! Aivan siis upia. Ja vois olla, että ois ollu parempiki sijoitus, mutta taas tuomarin sitä tullessa lähempää kattomaan, tais nostaa sen sormensa pystyy, ku Justiina istahti sen eteen. :)

Tässä harjotellaan istumista :D
Ja oottelemista pöydälle menoa.
Kyllä se Justiina on vaan ihana!
Ja edelleen odottamista...
Ja vihdoin pöydällä ja tuomarin silmien edessä.
Menoksi!
Hetki ennen istahtamista :)
Mahtavan mukava matka oli jälleen kerran. Kotiin kun pääsin, oli voimat aika vähissä. Onneksi oli Henri ollu noita hullunpulskeita koiria ollu hoitamasa ja sainki mennä aika nopiaa nukkumaan. Kiitos Miia mukavasta reissusta!

Nyt kotiin tullesa tuli semmonen tunne, että ehkei tämä sekalauma oo mun juttu kuitenkaan. Vaikka huoneita, kerroksia ja portteja on, joita käyttää koirien erottamiseen, uloskäynnit, lenkit ja kotielämä on sen verran haasteellista, etten tiiä, jaksanko kaiken muun päälle sitä.  Mutta, kattelen ja mietiskelen vielä.

Ei kommentteja: