Erinomaisia violetdreamilaisia Kokkolassa

Nonnii, Kokkola käytiin katastaan Sannan ja Miian kans. Mukana meillä oli muutama karvanenki, ku olihan kysseesä koiranäyttely, Kokkolan ryhmänäyttely siis. Vihtori, Fiona ja Justiina sinne kehään kuskattiin.

Aamulla tuli tietenki kiirus, ku se helkutin kännykän torkku taas niin viehätti. No, lopulta olin ihan ajoissa autosa istumasa ja koukkasin ensin Miian mukaan. Sitte mentiin Sannaa hakeen, joka oli myös nukkunu ponniin, vielä pahemmin ku minä, mutta eipä tuosta huomannu, että sille ois samanmoinen kiirus tullu. Ihan tyynesti autoon astu ja matka Kokkolaan alkoi.

Kokkolasa oli todella hyvä ilma, ei tuullu, ei satanu, mutta ei kyllä aurinko paistanu. Semmonen lepsu syksyilma, joka pisti hien pintaan, vaikkei mittään tehnykkään. Teltta nousi ennätysajasa pystyyn kolmen naisen voimin. Sanna sitä oikein päivitteli, miten nopiasti se pystysä oliki. Kamat sisälle ja hetken huokasu. Vähä oli vaikeuksia miettiä, mihin kukanenki koira laitetaan, ku Vihtori oli niin mahottoman sukurutsaustuulella ja ois niin halunnu Fionaa. Vinkuili ja vonkaili sen perään koko ajan. No, välillä oli tytöt häkissä, välillä Vihtori. Pikkasen se innostus Vihtorillaki laantu, ku ne erotettiin, mutta haikeita katseita se koko ajan siskoonsa heitti.

Lopulta sitte alko mulla Vihtorin laittaminen. Eiku, Sannahan sitä aluksi laitteli, ku minä istuin laiskana vaan tuolilla ja pidin Vihtoria paikallaan. Ku mua alko jo hävettään oma laiskuuteni, jatkoin Sannan hommaa ja sain Vihtorin suht valmiiksi. Siinä eikus sitte oottamaan junnu-urosten kehän alkua.

Tänään oli muuten handlereitten koikkelehtimis- ja kieronlaisten asentojen päivä, ainaki kuvien perusteella. Niistä muutama näyte alempana. Kuvia otettiin vuoroin Sanna, minä ja Miia, joka otti Stellan kuvat. 

Vihtori puunattavana

Fionalla käy katteeksi, ku Vihtori on melekein valamis.
Vai ajatteleekohan se, että tuo tuosa nuin mua koko ajan kiusaa.

Jotain mielenkiintosta nuo akat kehäsä näkkee ja
Fiona-ressu kärsii sen seuraksista :)

Sievästi siinä niin Vihtori pöyvällä.

Hyppyaskelin kehässä :)

Ja vähä tasasempaa ravia.

Vihtorin kehä meni ihan hyvin, mutta se pöyvällä oleminen oliki sitte toinen juttu. Siinä se pyöri ja hyöri ja väisti tuomaria minkä ehti. Oiskohan Kemin näyttelyn tuomarin hyökkäily vielä liian tuoreesa muistisa. Kehän kiertäminen tosiaanki meni hyvin ja tuomarin eesäki Vihtori uskalsi just ja just seistä, vaikka tuntui hiukkasen tekevän mieli juosta pakoon. Tuloksena oli kuitenki upiasti JUN ERI JUK2, siis kaikesta venkoilusta huolimatta. Arvosteluki oli upiaaki upiampi:

"Erittäin kaunis, muta tänään epävarmasti esiintyvä uros. Hyvät mittasuhteet. Hyvin taittuvat korvat. Tyypillinen ilme. Hieman syvä kallo-osa ja hieman kapea alaleuka. Hyvä runko ja tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen karvapeite. Hyvin kannettu häntä. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, eriomainen ulottuvuus sivuliikkeissä."

Ja sitte ooteltiin, että Fiona pääsee kehään ja pääsihän se. Hienosti ravaten ja kauniisti tuomari eesä seisten Fiona niiasi itelleen JUN ERI JUK1, mutta se SA jäi saamatta. Upiasti meni kehä näilläkin neitosilla.

Näin nätisti Sanna kyyköttää ja Fiona napottaa.

Oijoijoi, mikä mimmi!

Ja tuota neitosta toiseltaki puolelta.

Ja Sannan tanssiesitys kaverinaan Fiona.

Miia ja Justiina evästettiin kehään mennessään sanoilla: "Asetamme kaiken toivomme SA:sta ja SERTistä ja muusta glamourista sitten teijän harteille." Ihan pikkasen vaan luotiin Miialle paineita. No, tuo Justiinahan on semmonen kehän kiertäjä, ettei mitään ongelmia sielä kehäsä koskaan voi tulla. Justiina kiersi kehää ja katseli vaan ympärilleen, huomasivathan kaikki, kuinka kaunis hän on. Justiinahan on diiva sieltä ylimmästä päästä ja tykkää näytellä ittiään kaikille ja kaikelle. Lopullinen tulos oli sitte hienosti AVO ERI AVK2 ja SA! Paras narttu -kehässä ei sijoitusta kuitenkaan tullu. Aivan upia suoritus!

Mä... ooon... Justiina! Tiiättehän ja tunnettehan mut?! No, ilman muuta

Älä mua opeta, kyllä mää tiiän, miten mennään ravia!

Rokkenrollia by Miia. Justiina hoksaa vissiin kameran :)

Kaksi kaunista neitokaista.

Se meni sitte niin, että junnu-urosten kehässä riitti yks tuomari,
mutta sitten neitien kehään piti ottaa lisätuomari. Olivat vissiin
niin kauniita, että yhelle tuomarille ois ollu liikaa sanella
arvosteluun ERInomaisia arvosteluja.

Meitä kävi moikkaamassa myös ihana Stella, Alman ja Remun tyttö. Voi hyvänen aika ku tämä neiti on ihana! On muuttunu niiin kauniiksi neitokaiseksi ja voi että osaa olla avoin ja reipas. Stella tervehti kaikki vastaantulijat ja poismenijät. Iloisesti heidän päälleen hypellen yritti rapsutuksia vastaan ottaa, joita oli kyllä todella vaikia tuolle härdellineitille saada osumaan. Pusuneiti se myös on. Aivan ihana! Iso kiitos Soilelle! On tehny aivan upiaa työtä Stellan kans.

Stella tais viettää tässä asennossa suurimman osan näyttelypäiväänsä.

Ja kännykameralla nappasin kuva, ku kerranki istahti
paikalleen. On tuo Stella niiin nätti!!

 Ku kehät oli suurinpiirtein ohitte purettiin teltta ja laitettiin tavarat kasaan. Teltan purkaminen tapahtu ripiästi ja taas kerran sitä päiviteltiin, miten kolmestaan kaikki sujuu ku tanssi. No, tavarat autoon ja maha kuristen ajeltiin täyttämään "tosi nopiaa sitte" mahat läheisellä ABC:lla. Mulla jo oli kiire kotiin, ku meijän neiteille ei löytyny hoitajaa ja olivat olleet pitkän päivän yksin kotona. Matkan varrelle pudottelin sitte autosta pois kolme kappaletta koiraa ja kaks naisenpuolta. 

Kotiin päästyäni mua oli vastassa kolme erittäinki onnellisen ilosta neitokaista. Pyytelin anteeksi, että olivat joutuneet niin kauan olemaan ilman mun ihanaa seuraa ja lupasin, etten koskaan sitä tee uudestaan. Ite kun olin niin väsyny, juoksuttelin noita neitoja pihalla pitkin poikin ja annoin sisällä broilerinsiipiä ja pienoset lihapalat päälle. Kovasti olivat kiitollisia noista antimista. Alma oli taas niiiiin läheisriippuvainen, ettei paremmasta väliä. Hyppeli syliin, minkä ehti. Sitä piti rapsutella ja leikkiä sen kans. Alman ollesa sylisä Ellu ootteli vuoroaan lattialla ja Luna sohvalla. Kun Ellun olin sylissä lällytelly, hyppäs Luna sohvalta rapsutuksia saamaan. Pari kertaa vielä pihalla kävästiin ja nyt nukkuvat pitkin poikin alakertaa. Taitavat tänä yönä päästä sänkyyn mun kans nukkuun. Sen verran huono omatunto mulla on, ku joutuivat olemaan yksin niin kauan.

Kiitos Sanna ja Miia tosi mukavasta näyttelypäivästä!