8. heinäkuuta 2016

Voi Ellu-ressu ja hieman vauhtiaki

Ellun luksaatio korjattiin

Ellu pääsi sitten vihdoin viimein leikkauspöydälle tänään. Saimme ajan Oulun Eläinklinikalta leikkaavana lääkärinä Tuomo Martinmäki. Ku mentiin lääkäriin, mulle tuli aivan mahottoman surullinen olo. Yritin pysyä tomerana ja juttelin Ellulle kovasti. Kerroin sille, mihin se on menossa ja mitä sille tehhään. Helpotti ittiä ja varmaan Elluakin. Ellu sai nukutuslääkkeen ja nukahti mun syliin. Tuntu niiiiiin pahalta jättää se eläinlääkäriin. Kolmen tunnin päästä menin sitä hakemaan ja sain syliini itkevän neidin. Laitoin Elln häkkiin ja koko matkan pientä itkua takaa kuului. Kun kannoin sen kotona autosta sisälle, kyyneleet valuivat silmistä kuunnellessani edelleen sen itkemistä. Nyt Ellu makaa tuosa lattialla aitauksessa ja näyttää voivan kuitenki suht hyvin, kun ei itke enää. Varmaan vielä kipuja tulee, mutta seuraava kipulääke annetaan vasta huomenna puolen päivän aikaan. 

Ellulla on siis varpaan koukistajajänteen luksaatio. Vaiva on perinnöllinen ja siten Ellu ja pentunsa Fiona ja Ippukin jäävät pois jalostuksesta. Se on todella ikävää sekä minulle että Sannalle. Sannalle kun Fionasta ajateltiin oman kasvatustyön kantanarttua. Näille asioille kun vaan mitään voi ja näillä mennään. Nyt on pääasia, että Ellu saadaan kuntoon. Ja eikös se tuosta kuntoon saada. 

Tässä Ellu makoilee ja nukkuu vielä nukutushorrostaan pois. Otin kaulurin välillä pois, kun tuntuu niin pahalta katsoa sitä. Varmasti sitä vielä tarvitaan monta, monta kertaa, ettei pääse napsimaan sidettä pois jalastaan.

Voi ressukka <3
Tässä tarkempi kuvaus toimenpiteestä: "Ellun koukistajajänne oli luksoituneena ennen toimenpidettä. Toimenpiteessä kantaluun uraa syvennettiin, jänne kiinnitettiin aalto-ompeleella kantaluuhun sekä ompelussa käytettiin over-the-top -menetelmää kiristämään jännettä. Toimenpiteen jälkeen koukistajajänne ei enää luksoitunut."

Jalan kuntoutuminen kestää 8 viikkoa. Side vaihdetaan viikon välein. Toisella vaihtokerralla poistetaan tikit. Tikkien poiston jälkeen aloitetaan jalan varovainen sairasvoimistelu:  jalkaa ojennetaan ja koukistetaan varovaisesti ääriasennosta toiseen useita kymmeniä kertoja päivässä (esim. koukistus/ojennus 10-20 kertaa 2-4 kertaa päivässä). Uinti on hyvä kuntoutuskeino ja varmasti aion Ellua uimassa käyttää.

Lyyti kävi kylässä 

Vilma tuli eilen torstaina Adan kans meille yöksi ja saatiin sitten Adalle kaveriksi Lyytikin, kun Tuija ajeli Vihannista kyläilemään. Kovasti oli Lyyti ihmeissään, kun meijän koirat hyökkäilivät haistelemaan tuota portista sisään tullutta. Ada oli heti kimpussa ja näytti, että Lyyti on välillä ihan hätää kärsimässä. Lopulta kuitenki löysivät yhteisen sävelen ja leikkikin alko sujua kuten shelteillä pittääki. Fiona oli todella kiinnostunu kumpaisestakin ja kun Lyyti lähti, jatkoikin Ada leikkimistä Fionan kans. Sitä jatkui myös tänään ja varmaan Fiona oli surullinen, kun sen uusi idoli hävis yhtäkkiä omaan kotiinsa.

Mitattiin ja punnittiin Ada ja Lyyti, nuo 10 viikkoa just täyttävät: Ada 26,5 cm ja 2910 g ja Lyyti 28 cm ja 3640 g.

Adalla vain yks ajatus päässään: hyökätä Lyytin kimppuun.
Jotain asia sillä Adalla Lyytille on. Ei vissiin kovin mukavaa.
Fionaki haluais päästä mukaan leikkiin...
... mutta eihän sitä oteta. Oisko väärän värinen ;)
Ei se Lyyti halunnukkaa alakaa. Ada etsimässä seuraavaa
saalistaan...
Lyyti kyttää, missä Ada piileskellee.
Lyyti aikoo hyökätä Adan kimppuun, mutta Ada taitaa sanoa
sanansa asiaan.
Ja taas kimpusa!
Fiona aina mukana, vaikkeivät sitä alakaan. :)
Täsä sisarukset Ada ja Lyyti, 10 viikkoa.
Lyyti <3
Pieni karhuntyttö <3
"Tässä ontosi mukava vaan hengailla!" Ada tykkäs vaakakupilla
istumisesta. Ei ois halunnu lähtä pois, joten oli nostettava.
Tänä aamuna nuo kaks, Ada ja Fiona, olivat ku paita ja peppu.
Fiona tosiaan löysi idolinsa jälleen kerran ja Ada fanin :)
Lenkillä isojen tyttöjen kans 

Keskiviikkona katsoin, että on todella hyvä ilma lähtä lenkille ja ottaa kamera mukaan - ja niinhän me sitte lähettiin. Tuuli mukavasti eikä sääskiäkään tuntunu olevan. Kunnes pysähyin ottamaan kuvia! Sieltä ne kutaleet taas hyökkäs kimppuun ja ei auttanu ku lisätä vauhtia. Tuuliki loppu ja tuli aivan mahottoman kuuma. Mettään ku ei niin helposti tuuli pääsekään. No, juostiin semmoset 45 minuuttia kuitenki ja jokusen kuvan sain otettua.

Fiona juoksee lujaaaaaaa!
Ellulla ei niin kova vauhti, mutta iloa löytyy!
Luna vaikutti ensin jäähtyvän...
...mutta löytyhän sitä vauhtia silläki.
Mua naurattaa, ku tätä kuvaa katon. En tiiä miksi. Ellu halus ehottomasti
nousta ylemmäs ja näyttääki aika mahottomalta.
Fionaki pääsi kuvaan.
Almaa ei taho yksin kuvaan saada, kun se aina menee vähintään
50 metriä meijän eellä.

Ei kommentteja: