25. heinäkuuta 2016

Hikilenkillä läähättävien kans

Pakkohan se oli taas iltalenkki tehä, vaikka hellettä piisaa ihan pihallaki. Oottelin kuitenki, ettei ihan kauheimpaan kuumuuteen lähetty. Mukaan lähtivät siis Alma, Luna, Valto ja Siiri. Ellu-ressu jäi taas kerran itkemään sisälle. Voi että se mun sydäntä kourasee joka ikinen kerta! Eipä tuo kuitenkaan meijän takasi tullesa näyttäny loukkaantuneelta, häntä heiluen otti meijät vastaan.

Alkumatkasta kaikki jaksovat juosta ja touhottaa. Puolesa välisä hyyty Luna ja seuraavaksi Siiri. Alma ja Valto ois jaksaneet vaikka ja mitä. Valto seuras Almaa ku hai laivaa. Vetivät välillä kahestaan ihan kunnon spurtitki, Alma eellä ja Valto peräsä ja toisinpäin. Mukava oli kyllä kattoa noitten kahen touhuja. Ja kyllä ne Luna ja Siiriki koko lenkin jakso, tahti vaan oli hittaampaa ku noilla kahella muulla.

Valto, Siiri, Luna ja Alma. Siiri oli niin kuumissaan, ettei jaksanu ees istua
kuvassa, vaan lösähti heti makaamaan, ku pysähyttiin.
"Mitä nää löysit?"  Siiri heti apajilla :)
Alkulenkistä oltiin vielä näin pirteitä.
"No, mihin te taas jäitte?! Teitä saa sitte aina ootella!" Almaa
jo kyllästyttää nuo hijastelijat.
Valtolla vauhtia riitti.
Sinne ja tänne...
Kukkulan kuningas ja kuningatteret.
Meinaa se Valtollaki kieli pudota.
Tällä parivaljakolla oli hauskaa ja virtaaki riitti!
Kyllä se Luna kävellä jakso. Kuhan vaan näytteli, ettei muka jaksas.
Haisteluhetki kolmella, yks jo menosa mettään.
Valto, The Viemärinvallottaja.
"Onko sulla mulle nappulaa?!" Lunalla vain ruoka mielesä :)
Kävin hakemassa Adan meille joksiki päiväksi. Ku on päivän ollu suht rauhasa, täälä näitten 5 muun kans virtaa sitte riitti. Ellu hermostu sille hetmiten, Alma ja Valto jopa leikkivät sen kans. Siiri näyttää hammasta ja Luna ei välitä mistään mitään. Nyt kyllä näyttää siltä, että myös Alman ja Valton hermoja koetellaan vähä liikaa. Eivät tienneet, että ku antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden eikä riitäkään. Hampaat on aika herkästi noilla esillä. Ada on oppinu hyppään sohvalle ja se ottaa keittiöstä vauhtia ja hyppää yhtäkkiä mun syliin ja säikyttää mut melekein sydänkohtauksen partaalle. Nuolasee vähä naamasta ja hyppää pois juoksemaan kohta taas uudestaan mua säikyttämään. On vauhtia niin, etten ehi mitenkään reagoida, ku se jo istuu sylissä. No, ihana se on, kaikesta  huolimatta! 

On niin mukava, ku on taas vauhtia täälä kotona. Oli niitten pentujen jälkeen melekeinpä jo piinaavan rauhallista, ku oli vain kolme rauhallista neitiä lattioilla makoilemasa. Kyllä se taitaa olla niin, että lisää jostain shelttejä pittää saaha tai sitte ottaa aina ja jatkuvasti hoitolaisia. On jotenki niin ihana, ku noita kiertää jaloissa pyörimäsä!

Ei kommentteja: