5. kesäkuuta 2016

Ja tämmösiäki päiviä saattaa kasvattaja kokea

Niinpäs sitä sitte karrautettiin Kajjaaniin tänä aamuna Sannan ja karvasen porukan kans. Mukkaan lähtivät Ellu, Fiona ja Vihtori, siis noita karvasia. Mennesä juteltiin, miten sitä välillä ei millään jaksais viikonloppuaamuna herätä ennen sianpieremää ja lähtä jonnekki ihmeen näyttelyyn. Ilmoittautuesa sitä on aina niiiiiiin täynnä virtaa, mutta ku se aamu koittaa, että pitäs lähtä, miettii kaiken järjellisyyttä. Lopulta oltiin kuitenki molemmat sitä mieltä, että eihän siinä järkiä tartte ollakkaan, ku ohan se näyttelykehän kiertäminen ja koiran esittäminen niin mahottoman mukavaa - ja se jännitys, joka siihen kaikkeen liittyy.

Kauhiasti paljon ei ei näyttelyyn ollu ilmotettu shelttejä, 21 muistaakseni yhteensä. Sehän ei meitä haitannu yhtään. Sää ei kovin ihastuttava ollu, mutta mitäs yhestä säästä! Menomatkalla toivottiin yhessä, ettei telttaa pystyttäesä satas. No, ei satanu ja siitä kovasti kiiteltiin. Teltan pystyttäminen meinas muutaman kirosanan aiheuttaa. Meijän tekniikka ei siinä tuulesa ollu ihan se hiotuin, mutta saatiin kuin saatiinki teltta pystyyn. Sittepä heti ropsas satteen, mutta suojasapa me jo oltiin. Välillä paisto aurinko ja pysty takinki ottaan pois. Välillä taas sato ja tuuli maan mahottomasti ja takki piti laittaa takasi päälle. 

Aikamma siinä juteltuamme ja säätä taivasteltuamme alotettiin koirien harjaus, pöyhistely sun muut kehävalmistelut. Vihtori pääsi näyttäytymään ekaks. Ja upiasti näyttäytyiki!!! Tuomari Anita Al´Bachy oli  korvien asennosta huolimatta sitä mieltä, että Vihtori on junnujen paras ja vielä uroksista toiseksi upein - ja sieltähän tupsahti SERTI!!! Tulos oli siis JUN ERI JUK1 SA PU2 SERTI! Vähä, siis ihan vähä, mää olin onnellinen ja sekasikin. Vihtorin ensimmäinen virallinen näyttely ja heti serti - uijuijui!!


Ku minä kiikutin Vihtoria takasi teltalle, Sanna meni puolestaan kehään ja melekein tutisi jännityksestä. Ihan turhaan! Kaikki meni loistavasti, Fionan korvista huolimatta. Tuomari toteski Sannalle Fionaa tarkastellessaan, että taitaa olla sen äskeisen uroksen sisko. (Korvistaan sisarukset tuntee :D) Elikkäs, tulos oli tällä parivaljakolla sitten JUN ERI JUK1 SA. Eli siitäpä sitte Paras narttu -kehään mars!



Tsuupiduupi tässä mennään, jee!
Ja sittehän me mentiin Ellun kans AVO-luokkaan kehää kiertämään. Ellu oli harjotellesa menny tosi hyvin ja ilosesti, mutta jostain syystä ei kehässä kovin innokkaasti askeltanu. Kehää kierrettiin vaikka kuinka monta kertaa (ja hoksasin siinä, että halvat humalathan siinä saa, ihan pää oli pyörryksissä kierrosten jälkeen). Lopputulema tuosta liikuntahetkestä oli sitte AVO ERI AVK2 SA ja pääsy Paras narttu -kehään.



Ja sitte se Paras narttu -kehä. Sitä kierrettiin usiaan kertaan, ihan pyörryksiin asti jälleen kerran. Ja niinhän siinä kävi, että Fiona veti pitemmän korren ja oli PN3, Ellu PN4. Yhtä kaikki, ihania sijoituksia molemmat!

Ku sitte kehät oli ohi ja jännitys lauennu meiltä molemmilta, alko naurunpyrskähysten säestämä ruokailu. Istahettiin sitte hetki ja syötiin mun tekemä pitsa. Siinä sitte alko väsy painaan ja mietittiin, miten ihmeesä jaksetaan se pirun teltta pistää kasaan. Mietittiin jo, josko vaikka vietäs kokonaisena autoon. Siinä sitte mietiskeltiin ja onneksi alko satamaan ja saatiin taas miettimisaikaa - ja nauruaikaa - lissää. Lopulta kuitenki oli ihan pakko leiri purkaa, ku ei sinne oikein yöksikään viittiny jäädä. Purettiin ja naurettiin ja mahutettiin märkä teltta pussiin - äkkiä! Täsäpä se meijän leiri sitte ennen purkamista.


Eli kaikkineen aivan upia reissu! Aivan siis upiasti nuo kaks ekakertalaista kehässä tepastelivat ja Ellu-äitinsä vielä siinä lisäksi. Tällä jaksaa taas pari viikkoa puurtaa töissä ennen lomaa. Kiitos Sanna upian mahtavasta matkaseurasta!! Ja onnea tietenki Fionan menestyksestä. Sekä Jennille myös, wow :)

Henri oli päivän hoidellu pentuja kotona ja upiasti oliki hoitanu: Kotiin tullesa pienokaiset juoksentelivat vastaan hännät heiluen. Hannuki oli piristyny ja pyöriskeli jaloissa ihan ku muutki. Iltaruuan jälkeen saatiin pienonen ennakkoesitys siitä, mitä tuleman tästä eteenpäin pitää: aivan mahotonta melskettä ja temmellystä seittemän pennun voimin melekeinpä tunnin!

Marja Pessi kävi pikakylässä ja kävi lällyttämässä Hannua. Voipi olla, että tuo poika muuttaa joku päivä Vincentin kaveriksi. Sain Marjalta aivan ihanan voimataulun. Oon onnesta ja kiitollisuudesta ihan sykkyrällä <3


Iltaani täälä nyt jatkan kuusenkerkkäsiirappia keitellen ja raparpereita palotellen (kiitos Jenni!). Jos huomenna nökötän huoneessani silmät ristisä ja puhumattomana, johtuu se siitä, etten ehkä silimiäni oo kovin kauaa saanu kiinni pitää :)

Ei kommentteja: