23. kesäkuuta 2016

Neljä lähti, kolme jäljellä

Istun tässä sohvalla ja mietiskelen tätä päivää. Toisaalta älyttömän onnellinen, toisaalta todella haikea. Päivän aikana on tunteet ollu pinnassa, itkuki jonku kerran tirahtanu auton hävitessä pihalta vieden mukanaan pennun.  Neljä Alman pentua siis lähtivät tänään uusiin koteihinsa. Vaikka kolme on vielä kotona heilumasa ja riehumasa, on se ihan eri asia kuin että pentuja olisi seitsemän.

Näistä yksi, Matilda, on enää kotona. Tyyne, Sylvi, Lyyti ja Oskari matkustivat
uusiin koteihinsa tänään.
Aamulla tulivat Soile ja Mikael Kokkolasta hakemaan Tyyneä. Tyyne lähti tyynenä tyttönä matkustamaan uutta kotiaan kohti. Matka oli mennyt todella upeasti. Tyyne, joka sai nimekseen Stella, nukkui melekeinpä koko matkan. Kotonaan oli kuulemma ollut tosi reipas ja leikkiny entiseen malliinsa.

Seuraavaksi Erika Oulusta tuli hakemaan Sylviä, joka on saanut nimekseen Salli (aivan älyttömän sopiva nimi tuolle tirriäiselle!). Sylvi istui nätisti kuljetuskoppaan Erikan auton etupenkille. Uudessa kodissaan Sallilla on koirakaveri Iita, joka on kuulemma todella kiinnostunut uudesta kaveristaan.

Kukahan se sieltä tuleekaan..
Iltapäivällä tulivat Merja ja Jape hakemaan Oskaria, tuota upiaa herraa. Oskarilla olikin pitkä matka kotiinsa Sodankylään, mutta välimatkatietojen mukaan on menny matka todella hyvin. Oskarihan menee Caron (Lunan ja Valon pentu) kaveriksi, joten yksin ei joudu opettelemaan isoksi pojaksi. 

Tästä pojasta oli ihan pakko ottaa pönötyskuva vielä. Oskari <3
Seuraavaksi tuli Kotilan perhe Vihannista hakemaan Lyyti-löllykkää. Hyvin on menny kuulemma sieläki, vaikka uuden kodin kissat hiukkasen jännittää. Mutta eivätköhän hekin kavereiksi pääse - tai no, miten nyt kissat ja koira kavereiksi tulee...

Tässä Tuijan ottaman kuva Lyytistä uudessa kodissaan.
Hyvin näyttää menevän :)
Lyyti <3
Vaikka on todella haikea olo, oon yliyliylionnellinen, kun kaikilla pennuilla on aivan ihanat ja rakastavat kodit. Kodit, joissa ymmärretään, että koiralla on sydän kuten meilläkin, ja jossa ne saavat rakkautta ja arvoisensa elämän. Nyt kun ajattelee, pentujen lähtiessä taisin kuitenkin itkeä onnesta sen vuoksi. Haikeutta tietenkin oli mukana, mutta se onnentunne oli päällimmäisenä. Ja täytyy vielä sanoa, että olin todella onnellinen siitäkin, kuinka hyvin uudet omistajat olivat tehneet  pohjatyötä ja ottaneet monenlaisista asioista selvää jo ennen pennun kotiin tuloa! Se tuntuu todella ihanalta!

Ja, joo, pari tuntia oli pentujen lähön jälkeen oli semmonen outo,  haikea ja tyhjä olo. Olinhan 8 viikkoa eläny ihan vaan pentuelämää, juuri mitään muuta ei siihen mahtunu (paitsi tietenki isot neidit), eli täydellisen täyttä koiraelämää. Nyt, ku on vain kolme pentua ja isot neidit, ei enää oo siivoilua, ei tartte ulosmenemisiä ja ruokailuja miettiä niin paljon, on mielessä yhtäkkiä semmonen tyhjä tila, jonne vois mahtua ihan muutaki. Tässä siis vähä niinku alottaa "uutta" elämää eli palaa pikkuhiljaa takasi siihen normaalimpaan arkeen. Kun sen hoksas, alko olo paranemaan ja ihan jo täsä suht normaali olo onki. Ja varsinki ku kaikilla pennuilla menee hyvin, täälä kotona ja uusissa kodeissaan, eihän mulla oo mittään hättää :) Ja by the way, on muuten aivan älyttömän paljo helpompaa syöttää kolme pentua omista kupeistaan kuin seittemää. Ei oo ku kaks pentua, joita pitää pitää pois yhen kupilta. Aamulla oli vielä neljä, joita piti pitää pois kolmen kupilta :)

Tässä yhteisleikkejä vielä vedellään.
Intoa löytyy.
Sanna kävi eilen Fionan ja Jenni Vihtorin ja Nestorin kans katsomassa vielä pentuja. Tässä muutama kuva tuosta tapaamisesta.

Ellu lastensa kans: Vihtori, Nestori (joo-o, koko löytyy), Fiona ja
Ellu-äiti <3
Hannu-söpöläinen <3
Hannulla oma lelu!
Ja siinä villejä vihulaisia.
Lempi ja Lempin ilme :)
Kas, Hannu taas. Kukahan se taustalla istuupi...
Lyytiä naurattaa heinä suussaan.
Matilda <3
Eiliset merlet. Lunaki päässy joukkoon.
Nestori  mietiskelee, mitä noitten pienten kans vois oikein tehä.
Pennut näyttää tietävän: "Etsi tissi!" :)
Oskari <3
Monta niitä oli. Hmm... 5 + 7 + 2 +1 =15!
Fiona miettii, mikä tuosa oikein on!
Hannu hengailee ison massunsa kans :)
Pientä kisailua...
Fionalla on siinä urakkaa yrittää viihyttää kaikkia :)
Nestorilla on hauskaa - tai sitte pennuilla :)
Impulan vauvat hengailemassa sylissä <3
Fionaki haluais leikkiin mukaan.
"Apuaa, auttakaa! Nuo hyökkää mun kimppuun!" Nestori kovilla  :)
Oskari <3

"Nyt mää kyllä sulle närhen munat näytän!"
Hannulla ja Tyynellä on yhteistä tekemistä.
"Meitä ei vois vähempää kiinnostaa, mitämuut tekkee!"
Sylvi-Salli ja kieli :)
"Älä kuule mulle ala!"
"Vauhtia!"
Vihtori <3
Merlejä ja muutama muu.

20. kesäkuuta 2016

Pötkylät rekkarissa, mutta eihän tuo vauhtia hillitte

Pyllerön pallerot rekisteröity!

Vihdoin viimein saatiin pötkylöille nimetki Henrin kans keksittyä. Kreikkalaisen mytologian jumalat olivat tällä kertaa teemana. Henri keksi aivan ihanat nimet Impin pennuille:
 
Hymn To Helios - Hannu

Ja Alman pennutkin ovat sitten kirjoihin ja kansiin naputeltu:

Grace To Gaia - Tyyne
Grace To Aither  - Oskari
 

Huoh ja voih tätä menoa!

Täälä on ihan mahoton meno nykyään käynnisä suurimman osan päivää! Vauhti on aivan siis mahotonta. Haukutaan, vingutaan ja juostaan huoneesta toiseen ihan  päättömästi, Ihan meinaa itelläki välillä pää mennä sekasi. Pissapaperit saa kyytiä ja minä niitä paperin riekaleita sitte kerräilen parempaan talteen, minkä ehin.

Tekemistä riittää mulla aika tavalla. Aamulla menee reippaat 50 minnuuttia (oli ihan pakko ottaa aika), ku moppaan ensin lattiat pariin kertaan, että pystyy laittaan pennuille ruuan. Sen jälkeen laitan pennuille ruuat kuppeihin mahottoman haukkumisen ja päälle hyppimisen säestyksellä. Kolme hitainta syöjää, Sylvi, Kerttu ja Tyyne saavat kuppinsa aidan taakse. Neljä ahneita eivät jaksa ootella, että laitan kupit lattialle. Pomppivat ja hyppivät ja suorastaan raastavat ruuan mun käsistä. Kun saan vihdoin viimein neljä kuppia lattialle, alkaa pentujen jako kuppiensa eteen. Jos ei oo tarpeeksi nopia, yks kuppi on jo neljän toimesta tyhjentyny. Oon yrittäny kehitellä erilaisia tapoja laittaa ne kupit lattialle, mutta vielä en kahella käjellä neljää oo saanu semmosella vauhilla, ettei tappelua ruuasta ois tullu. No, yritän kuitenki olla tasapuolinen ja katon, että kaikki saavat kuitenki ruokaa suht saman verran. Sitte mun pitää vahtia kolmen hitaan syöjän kuppeja aidan takana. Nuo neljä ahneita kun oman syöntinsä jälkeen alkavat vinkua ja hyppiä aitaa vasten, ku näkevät ruuan neitien kupeissa. Hannu on sinnikkäin. On pari kertaa saanu aidan kaadettua päällensä, mutta ei oo  milläsäkään siitä, vaan hyökkää neitien kuppeja kohti mahottomalla voimalla. 

Kun pentujen ruokailu on ohi, saan vihdoin viimein päästettyä nuo viis isoa neitiä ulos. Sehän ei onnistu ilman pentujen mukaantuloa, jos ei niillä oo jotain muuta tekemistä. Yleensä ruuan jälkeen alkavat sitte leikkiä toistensa kans ja unohtavat minut ja isot neitit. Kun isot neitit on ulkona, keitän itelleni kahvit ja moppailen vielä lattioita ja keräilen pentujen ruuanjälkeisiä kakkoja. Isot neitit syötän sitten. Kun pennut ovat alkaneet pikkuhiljaa asettua kauhian rallinsa jälkeen, lähen käyttään isot neitit aamulenkillä. Takasi tullesa toivon mukaan on suht rauhallista ja pystyn jo istahtaan keittiön pöydän ääreen aamukahville ja lukemaan päivän Kalevan. 

Täytyy sanoa, että välillä oon tosi väsyny. Se ei kuitenkaan tunnu pahalta väsymykseltä, kun ei tartte ku kattoa  pennun päätöntä menoa pitkin lattioita ja tietää, miksi tätä työtä tekee. Ihanaa aikaa ja teen koko ajan surutyötä niiden lähtemisen vuoksi. En millään haluaisi luopua noista ihanuuksista, mutta ei niitä vaan voi kotiinkaan kaikkia jättää.


Sylvi (tuleva Salli) ja Kerttu yllätettyinä.
Hyvästi, rakas tossuni!
Tossua pähkäillään ihan kolmen voimin!


Sisarukset Tyyne ja Matilda <3
Hannu-tylleröinen :)
Lyyti <3
Tyyne ja Lyyti.
Tyyne
Lyyti lötköttää.
Kertullaki on hienonen väsy.
Tyyne poseeraa.
Oskari istuskelee ja mietiskelee.
Justiina ja Riia kävi emäntänsä Miian kans kylässä eilen. Vauhtia riitti, ku nuo riiviöt purskahtelivat pihalle. Tässä muutama Miia Väänäsen ottama kuva porukasta.








Jaa-a, joku syö nyt just ämpäriä. Kauhia hampaitten kolina vaan kuuluu. Pikkuhiljaa alkavat nyt hyytyä  kuitenkin yks kerrallaan. Kolme vielä tahisee omiaan, neljä nukkua torsottaa sielä täälä. Kohta saavat isot neitit sitte ihan laatuaikaa emännän kans ja pääsevät syliin sohvalle.  Täsä vielä eiliseltä muutama nukkumakuva. Kohta kait tänäänki tämmöseltä täälä näyttää.





Eilen Vilman syömä leipä ois  kelvannu jollekki muullekki :)

"Leipää, pliis!" tahtovat Luna, Ellu, Alma ja Impi.
Lempilläki korvat pystysä, ku on tärkiää tehtävää suorittamasa.
Lemposesta toinen kuva ikinä, ku on korvat noin :D