25. huhtikuuta 2016

Huoh, muuta en osaa sanoa...

Elikkäs Alma porskuttaa edelleen yhtenä kappaleena. Nyt on vrk 65 menossa. Pitkääkin pitempi on odotteluaika nyt ollu. Välillä huokailen, välillä pystyn ihan jo jotain muutaki tekemään. Etäpäivillä oon töistä, että pystyn seuraamaan, jos joskus jotain tapahtuiski. Tänään lämmöt on oli aamulla 37.6, 37.1, 37.0, 37.3 ja nyt iltasella 37.5 ja 37.6. En osaa sanoa noista, oisko käyny piikki tuola 37.0:n  ja 37.3:n välillä, kun oli mittausväli 40 minuuttia, mutta jotenki epäilen sitä. Oon siis mittaillu puolen tunnin välein aamusta iltapäivään, illalla sitte harvemmin.

Käytin aamulla Alman ultrassa ja pennut voi ihan hyvin massussa. Ihania pieniä sydämensykähyksiä ultraäänikuvassa näky. Jos jokainen näkemämme syke ois laskettu, massussa pitäs olla yli 10 pentua. On kuitenkin nuo pennut jo sen verran isoja, ettei ultraäänen avulla pystyny laskemaan tarkkaan, montako pentua siellä massussa ihan oikeasti on. No, ootellaan nyt niitä viittä vaikka :)

Tämmösisä tunnelmisa meillä ollaan. Tylsän rauhallista siis :)

"Hohhoijaa!"
"Kyllä kait mää oisin jo ihan valamis tästä massustani eroon pääsemään..."
"Mää nukun. Mua ei kiinnosta mikkään muu."
"Huoh, ku on tylsää ja väsyttävvää..."

Ei kommentteja: