28. huhtikuuta 2016

68 vrk:n odotus päättynyt - tuhinaa pentulaatikossa

Täälä kirjottaa nyt yks erittäin väsyny, mutta sitäki onnellisempi shelttikasvattaja. 68 vrk:n odotus on päättyny onnellisesti ja pentulaatikossa piipittää ja tuhisee viisi tiitterää soopelipentua. Neljä niistä on narttua ja yks uros. Alma-mamma hoitaa pentuja minkä ehtii ja voi iteki todella hyvin.

Odotusaikahan veny odotettua pitemmäksi. Oottelin pentuja syntyväksi vrk:lla 63, kuten Alma on tähän mennesä aina synnyttäny. Mutta tämä pentuepa halusi viettää vielä muutaman lisävuorokauden mamman mahassa ja sai kasvattajalle aikaan aikamoisen hermoja raastavia hetkiä ja niiiiiin tylsää odottelua. 

Eilen illalla yhdeksän jälkeen kuvittelin, että nyt synnytys pikkuhiljaa käynnistyy. Alma läähätteli kovasti ja makoili valmiina pentusängysä. Supistelua ja työntelyä tuli siihen malliin, että viestitin apukätilölle Ylilehdon Tiinalle (Nemin omistaja), että saapi nyt alkaa tulemaan. Tiina tuli - ja Alma alkoi nukkumaan. Siinä sitte tunteroisen ja pariki seurattiin tuota mammaa ja päätettiin, ettei meitä taijeta tarvia ja alettiin iteki nukkumaan. Minähän en unta saanut, tokko Tiinakaan kovin sikeitä veti, ja tuijottelin vaan tyhjää pentusänkyä. Aamulla nukahdin tunniksi ennen ku herätyskello soi kuudelta, ja kun siitä heräsin, Alma jo läähättelikin jälleen. Tiinan kans sitten päätettiin odotella, josko se synnytys käynnistyy (toinen vaihtoehto olis ollu lähtä lääkäriin tarkastamaan, mikä homman nimi oikein on) ja kyllähän se sitte käynnistyiki! Päätettiin Tiinan kans (tai oikiastaan minä niin sannoin, ku Tiina tarvi harjottelua tulevan pentueensa synnytystä varten :)), että vuorotellen otetaan pennut ja siistitään. Ensimmäisen vuoron otin minä. Alma supisteliki sitte semmoseen tahtiin, että ensimmäinen pentu, tyttö, syntyi klo 7.49 ja painoi 237 g. Tämä neitokainen oli ja on toooosi tiitterä. Se syöksy suoraan tissille ja alko imemään kauhialla tohinalla. Alla imemisasentonsa - aikamoinen matami, eikös :) Kovasti oli myös kärsimätön kaikkeen. Piippasi, kun tissi putos suusta ja hyöri ja pyöri  joka suuntaan. Ja tietenki piipitti koko ajan!


Sitte oli Tiinan vuoro ottaa pentu vastaan. Seuraava tulokas oli myös tyttö, joka syntyi 8.30, paino 280 g.  Tätä neitiä piti hiukan opastaa, mistä se tissi löytää ja miten sitä imetään. Ei tuntunu onnistuvan sitte niin millään. Annettiin neidon vetää vähän henkeä ja herätä tähän maailmaan, ja niinpä se osasi itse etsiä tissin ja juoda sitä. Sen jälkeen se sitte oliki koko ajan kiinni jossain tississä. Ku puhistimme sänkyä välillä, tämä neito yritti imeä jopa toisen pennun korvaa! Oikialla tämä ahne neitonen.


Ja sitten taas ootettiin seuraavaa ja vuoro siirty mulle. Kolmas tyttö synty klo 9.42 ja painoi 226 g.  Jotenki tämä neiti sai mut ihastumaan itteensä ihan mahottomasti. En yhtään tiiä, mikä siinä oli, mutta kuitenki tuli semmonen "ooh"- ja "iik"-tunne. Tämänki neidon piti vähä päätään puistella uuteen maailmaan tullessaan ennen ku tajus, mitä tarkottaa tissi, maito ja imeminen. Mutta hyvin se lähti käyntiin, ku hoksottimet oli heränneet. Tämä neiti kuvassa keskellä. Siinä se on, vaikkei heti sitä hoksaakaan :)


Ja sitten se neljäs. Tiinan vuoro ja kädessä oli ykskaks taas tyttö (aika 10.08 ja paino 272 g). Oltiin Tiinan kans ihan muikean näkösiä  - neljä narttua! Kasvattajan unelmaahan tässä jo luku ja sukupuolet hipoi! Wau! Tämä neiti sai hiukkasen vähemmän huomiota pentulaatikossa, ku meillä Tiinan kans jo mahat kurisi ja pitsan palaset ootti pöydällä. No, sinnehän se tissille osas kuitenki tämäki. Neiti Neljäs vasemmalla, Neiti Kolmas toinen vasemmalta, Neiti Ensimmäinen sitten ja oikialla Neiti Toinen, se ahne.


Ja ku pitsat oli syöty ja kaffetki vielä päälle juotu, oli taas mun vuoro. Tästä viidennestä ooteltiin jo kovasti poikaa, kun sitä on eräät henkilöt (hei Merja! :)) jo pariki vuotta oottaneet meiltä. Ja niinhän se sieltä putkahti Alman jo väsyneitten ponnistelujen tuloksena klo 11.19. Tämä poika painoi 302 g ja oli hiukan jo väsähtäny pitkään matkaansa mahasta ulkomaailmaan. Äkkiä kuitenki tokeni ja muutaman minnuutin pään pyörittelyn jälkeen löysi tiensä tissille melekeinpä ite. Tässäpä sitte ne kaikki viis, päällepäsmärinä Herra Viides.


Neljäs, ööö... Viides...ööö... Äh, en minä vielä noista ossaa sanoa, kuka on kukin!
Näin se Alma-äiti hoitelee vauvojaan <3
Kovasti nuolee, että pissaaminen ja kakkaaminen alakais toimimaan.
Täsä se koko läjä. En lähe luettelemaan, ketä missäki.
Yks on kuitenki päällään tuosa ja se on tietenki Neiti Ensimmäinen, kukas muu :)

Aivan upia aamu siis takana. Ja aivan upia tulos hartaan odottamisen jälkeen. Oon ylionnellinen ja niiin kiitollinen tästä pentueesta! Kiitokset kuuluu myös uroksen, Remun, omistajalle Lillebergin Päiville!! Ja vielä aivan mahottoman hirvittävän paljo kiitoksia Tiinalle aivan upiasta synnytysseurasta ja -avusta! Oonki jo varannu Tiinan jo seuraavaan, Impin synnytykseen :)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon, paljon onnea sinne teille! Ihania pikku pötkylöitä siellä nyt tuhisee pentulaatikossa:)
T. Lahja

Venla Myllylä kirjoitti...

No onpa ihania pentusia<3 Mahtavaa, että kaikki sujui ongelmitta. Paljon onnea teille! :)

Minna Pikkarainen kirjoitti...

Ihania Pentuja 😊 Onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on suloisia ja kaikki aika lailla saman kokoisia palleroita ❤ . Nyt sitten seurataan kasvua ja jännätään tulisiko joku ihanuus meidän perheeseen ;)

- Soile-

Sami Härkönen kirjoitti...

Onpas ihania palleroisia :) Onnea kovasti :)

Sami

Anonyymi kirjoitti...

Ompa kyllä suloisia pentuja! <3 Onnittelut vielä täälläkin! :) Terv. Erika