31. joulukuuta 2016

Upeaa Vuotta 2017!




 Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,
kuiskasin pienen toiveen:
Anna ystävälleni kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen!
Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja
aurinko lämpöä antamaan.
Anna iloa päiviin,
anna uskoa ihmeisiin,
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

toivottavat
Violetdreamin Kaija, Ellu, Alma, Vincent, Luna ja Ada 


26. joulukuuta 2016

Ihana joulu vietetty

Rauhallisen ihana joulu takanapäin. Odotin joulua aivan mahdottomasti. Odotin sen rauhaa, lasten kanssa olemista ja laiskottelua, rentoutumista ja tietenkin joulun ruokapöytääkin. Ei ole aikatauluja, ei lähtemistä eikä tulemista, vain olemista. Kun on saanut kunnolla rentoutua, tuntuu kuin olisi ollut pitempikin loma. Huomenna alkaa työviikko eikä tunnu ollenkaan pahalle töihin lähteä. Akut on ladattu valmiiksi siihen.

Vilma ja Henri olivat siis viettämässä joulua. Ja Vilman mukana tuli Ada, tuo koko ajan jotain touhuava. Se jaksoi kiusata Vincentiä koko joulun. Vincent osaa kuitenkin ottaa oman paikkansa ja sehän löytyy aina jonkun sylistä. Se, joka tässä tuolissa istuu, saa takuuvarmasti myös Vincentin syliinsä, vaikka apulaiseksi tietokonepelin pelaajalle.

Vincent Henrin apurina.
"Terve! Pääsisinkö syliin?" Ada ei uskalla tulla, kun Ellu on jo sohvalla.
Hetkeä ennen...
... Vincentin kiusaamista.
Ada ja Adan seisonta <3
Nyt jo Vincentiä vähän ottaa päähän tuo Ada, mutta kun on niin kiltti
poika, ei sitä vaan halua Adalle  ilmottaa.
Ellu nukkuu istuallaan sohvalla mun vieressä.
Tämä kuningattareksi itsensä kuvitteleva Ellu huomauttaa heti, jos joku
muu yrittää sohvalle tulla. Ensin tällä hymyllä. Jos se ei tehoa, tulee
ääni mukaan. Jos sekään ei tehoa. se nousee neljälle jalalle ja huomauttaa
ihan kunnolla. Ja aina se viimeistään tehoaa.





Eilen eli joulupäivänä pidettiin hauskaa myös ulkona. Sain lapset lumitöihin kiristämällä ja uhkailemalla, etten vie heitä omiin koteihinsa. Hyvin onnistui, vaikka aikamoista mutinaa kuulinkin. Lunta oli tullut sen verran paljon, että ihan kunnolla kolata sai. Minä putsasin autoa esille lumen seasta hupsahdin selälleni ja pääkoppa lopulta kolahti jäähän, tai pitäisikö sanoa rusahti. Siinä sitten aikani odottelin, että päästä kipu häviää ja tokenen. Jatkoimme kuitenkin lumen luontia, söimme ja vein lapset kuuliaisesti kaupunkiin. Hieman mietitytti, tuleeko siitä pään lyönnistä jotain, mutta ihan hyvänä olo pysyi. Illan lueskelin kahta kirjaani, jotka joululahjaksi sain. Olin niiiiin onnellinen, kun aukaisin lahjapakettiani ja sieltä tuli esille tällaiselle Hercule Poirot -fanille aivan huippu kirja:


Ja kun olin niin ahne, luin ensin Poirotia semmoset 100 sivua ja siirryin Miika Nousiaisen Juurihoitoon, jota sitten luin puoli kirjaa. Olin aikonut mennä nukkumaan aikasin, mutta puoli yksihän se kello näytti, kun hoksasin lopettaa.

Tänä aamuna kun heräsin, en meinannut päästä ylös, kun niskaan, kaulaan, yläselkään ja alaselkään sattui aivan pe...leesti. Ääneen piti valittaa ja etsiä sitä asentoa, millä pääsisin ylös. Ja sama kipu on jatkunut koko päivän. Kun lähettiin koirien kanssa lenkillä aamulla, hoksasin, että häntäluuhan se on myös kolhun saanut. Yritin siinä alkulenkistä keksiä asentoja, missä kävellä, ettei kävisi kovin kipeää. Lopulta huomasin vaan nauttivani koirien ilosta ja riehaakkuudesta ja unohdin kivun kokonaan. Olihan siellä aivan upeannäköistä! Puut kauniisti lumessa ja sitä valkoista riitti ja riitti. Polkuja jouduimme tekemään useita, mutta hyväähän se teki minulle ja koirille siinä lumessa tarpoa. Ihan hiestä olin märkä ja koiratkin väsähtivät loppulenkkiä kohti. Harmitti, kun unohdin sen kameran kotiin. Oli sitten pakko ottaa kuva sisällä tuosta meijän laumasta:




24. joulukuuta 2016

Makoisan herkullista joulua! - luukku 24

SE päivä koitti ja kohti h-hetkeä eli notkuvan ruokapöydän antimia mennään. Vielä on monta asiaa tehtävänä ennen sitä. Koirat pääsi jouluiselle metsälenkille, paitsi Luna, joka lähti viettämään lasten kanssa joulun ensin lasteni isän, Elmon luo. Me teemme täällä toisten koirien kanssa toista joulua heille valmiiksi. Tai no, eipä noista juuri apua ole...

 


Lapset tulivat kotiin ja Luna tietenkin myös. Elmo-isä oli osannut ostaa ihanat lahjat lapsilleen ja hyväntuulinen poppoo sisälle tuli. Sitten sauna ja parhaat päälle ja vihdoin viimein päästiin itse asiaan ja saatiin murisevat mahat hiljentymään.

Ruoka pöydässä <3 Ellu, The Ruokien Vartija, paikallaan. Kohta ruokien
kimppuun, jee!!
Meidän perheessä, kuten jo kotona asuessa äiti ilmoitti: "Nyt syödään sitten kerrankin hitaasti ja nautiskellen!" Varttitunti ja kaikilla mahat niin täynnään, ettei enää mitään mahdu. Eipä siis tänäkään jouluna onnistunut eli ei auta kuin odotella seuraavaan jouluun ja kokeilla uudestaan... Koirat olivat todella onnellisia, kun saivat ruoan rippeet ja vielä vähän ekstraakin. Yllättävästi heittäytyivätkin pitkin poikin lattioita nukkumaan kuppien tyhjennyksen jälkeen :)

Tunnelma meillä on niiin jouluinen ja rauhaisa. Mahat täynnään kaikilla eikä muuta halua tehdä kuin vain  nauttia joulusta ja olemisesta.  Nyt odottelemme joulupukkia. Tai no, tuo tonttutyttö taitaa taas kerran lahjat jakaa. Jotenkin on ollut niiiin innoissaan ja kysellyt "Joko? Joko?" jo viimeiset kolme tuntia. Ikää tällä tonttutytöllä on 20 vuotta ja edelleenkin on tässä pari päivää yrittänyt meitä saada kertomaan, mitä saa lahjaksi :) Se tonttutyttö on allaolevassa kuvassa:


Tässä meidän tunnelmaa. Me niiiiin naatiskellaan!!














IHANAA, RAUHAISAA JA ONNELLISTA JOULUA! 

 toivotamme me ja Kaija:



23. joulukuuta 2016

Ihania tyttöjä ja poikia - luukku 23

Niinpä on näistäkin tytöistä ja pojista on tullut jo melkein aikuisia. Tai no, alkavat siis olemaan pikkuhiljaa jo aikuiskoossaan, mutta vielähän sitä aikuisuutta noin niinkuin muun toiminnan suhteen pitää odotella. Pentumaiset toheloinnit vielä kuuluvat elämään. Tässäpä kevään 2016 pennuista tämänhetken kuvia.

Alman ja Remun pentuja tässä. Ihanaa Joulua ja pusut Remulle!

Stella, 8 kk, asuu Kokkolassa. On jo mätsärit
käynyt ja niissä menestynytkin. Ihana neiti hänestä
on kyllä tullut! Kuva Soile Palosaari
Stella <3 Kuva Soile Palosaari
Oskari  7 kk <3 Ihana poika, iiiik! Oskarin elämästä olette saaneet lukea 4/2016
Sheltit-lehdestä lisää.  Kuva Merja Aikio-Paavola
Lyyti 8 kk. Tästäkin tytöstä on tullut aivan ihana. Karvaa riittää ja
on jo kuin aikuinen!
Lyytin ihana joulukortti <3
Ada n. 5 kk. Voi että mää tykkään tästä tytöstä!
Ada ja takana sohvalla rentoina Luna, Ellu ja Vincent. Ada 7 kk.
Vincent, Lyyti ja Ada.
Ada seisoo jotenki ihmeellisesti, mutta seisoo kuitenkin :)
Salli 8 kk <3 Ihana tyttö!!! Säkä noin ja suunnilleen huimat 30 cm :)
Kuva Erika Takkinen.
Salli The Pystykorva <3
Kuva Erika Takkinen.
Tämä on niiiin hauska kuva! (Pakko laittaa Sallista useampi kuva,
kun ovat niin ihania!) Kuva Erika Takkinen.
Sallin ihana joulukortti, iiiik <3
Impin ja Elikin pennut, tekonimiltään Hannu ja Kerttu. Ihanaa Joulua ja rapsutukset Elikille!

Pekko Peikonpoika 6 kk <3
Viisas ja komea poika Pekko <3
Kerttu 4 kk <3
Kun pennut olivat lähteneet taas kerran palattiin normaaliin arkeen. Mutta vain hetkeksi. Meidän ihana Ellu oirehti vasenta takajalkaansa ja se jouduttiin leikkaamaan, kinner oli napsahtanut. Niin surullista, niin surullista! Hyvin kuitenkin kaikki meni ja nyt Ellu voi jo ihan hyvin ja lenkilläkin menee ihan täyttä päätä. Ja kun Ellu saatiin terveeksi, Lunalla meni hammas halki ja sekin leikattiin. Tämä oli taas oma tarinansa.

Voit lukea kaikesta tapahtuneesta tarkemmin tästä blogistani. Haku-toiminnolla pääset hakemaan esim. päivämäärällä tai koiran nimellä juttuja. Nopea ja hyvä toiminto eikä tarvitse kelailla ja odotella sivujen latautumista. 

Tässä oli siis kennelini tarina lyhykäisyydessään. Tarkoitus oli kirjoittaa hieman syvällisemmin, pohtia asioita, mutta huomasin hyvinkin pian, ettei aika vaan riittänyt. Arkirutiinit jo veivät aikaa: töistä tullessa koirat pihalle, kahvit tippumaan ja kotivaatteiden vaihto. Koirat sisään,  kahvit ja syötävät mukana sohvalle tuijottamaan Kotiin takaisin -sarjaa. Jos Reginalle kävi huonosti, koirien kanssa hyvillä mielin lenkille. Jos taas Regina onnistui keplottelussa, koirien kanssa raivopäisesti päkyttelemään metsään. Lenkiltä tullessa koirien ruokinta, siivoilua, järjestelyä jne. Istahdus koneelle ja sähköpostien ym. kimppuun. Kello oli yleensä jo yhdeksän tässä vaiheessa. Nukkuma-aika minulla on yleensä kymmenen, mutta täytyypä sanoa, etten tässä 23 iltana päässyt siihen aikaan lähellekään sänkyä :) Kuvien etsiminen ja kirjoittaminen on vienyt vähintäänkin tunnin. Noita kuvia kun olen katsellut, ei ole ollut iltaa, ettei olisi jäänyt muistelemaan tapahtumia ja eri pentujen tekemisiä. Ja kun niitä kuvia on PALJON, on niittenkin valinnassa mennyt toooodella paljon aikaa. Mutta on ollut todella mukava kirjoittaa. Samalla kun on muistellut mennyttä, on  myös tullut monenlaisia ajatuksia mieleen ja niistä on oppinutkin jotain. Ja täytyy sanoa, että 8 pentueen kasvattamisessa on jokaisesta oppinut uutta ja kehitystä on tapahtunut itsessäkin. 

Vielä yksi päivitys huomenna. Mitähän ihmettä sitä keksisi :)

Meidän mussukat Vincent, Alma, Ellu ja Luna <3



22. joulukuuta 2016

Hurraa, mitä elämää! - luukku 22

Aekamoista hulinaa meillä sitten oli. 7 pentua, kaksi äitiä ja kaksi äidiksi haluavaa. Ei ollut vapaa-ajanvietto-ongelmia. Ei tarvinnut miettiä, heittäytyisikö sohvalle katsomaan tv:tä vai lukisiko kirjaa omassa sängyssä. Ei tarvinnut juuri edes siitä oikeasta siivoamisesta haaveillakaan, sen verran siivous keskittyi vain lattioitten pesemiseen. Pekko ja Oskari olivat todella kiinnostuneet lahkeissa roikkumisesta ja se hiukkasen tuota lattianpesuhommaa hidasti. Ja kun jaloissa vipelsi useampi karvapallo (enkä tarkoita tällä niitä pölypalloja), seuraavan askeleen ottaminen aiheutti välillä suuria hankaluuksia.

Siirsin siis Impin lapset alakertaan, kun olivat pariviikkoisia ja silmät olivat auenneet. Meillä oli olohuoneen nurkassa koirien rivitalo, jossa oli kaksi asuntoa. Osoitteen Käpylänperäntie 87 as 1 asuttivat Kerttu ja Pekko ja asunnossa nro 2 asuivat Ada, Stella, Lyyti, Salli ja Oskari. Ulkopuolella touhuilivat Luna ja Ellu. Impi viihtyi lastensa asunnossa, Almasta ei aina edes havaintoa ollut.


Ensin pääsivät Alman pennut suureen maailmaan, kun aitaus purettiin. Kun Impin lapset oppivat kävelemään kunnolla ja näyttivät kiinnostuneen enemmänkin muista, pääsivät nekin muitten joukkoon. Alussa Kerttu ja Oskari olivat aivan kauhuissaan, mutta aika pian niistäkin se pentujen leikkivaihde löytyi. Pekkohan oli tosi pullea poika pienenä, joten oli aina jäljessä juoksuun lähdössä. Muut vipelti jo keittiössä, kun Pekko vasta kaasutteli lähtöön olohuoneessa. Kun se siitä hiukkasen kasvoi, alkoi sitä vauhtiakin löytymään - vaikka pullukkana pysyikin.

Pekko Peikonpoika silmät avoinna <3
Kerttu <3
Näin syötiin alussa, kunnes meni niin, että pari ahneinta söivät
kaikkien ruuat.
Lopulta oli pakko laittaa jokaiselle omat kupit. Ja hyvin pian piti vielä
erottaa aidalla Salli, Kerttu ja Tyyne, kun olivat sellaisia hitaita maistelijoita,
Aidan takana ahneimmat Pekko, Lyyti ja Oskari oman ruokansa syötyään
yrittivät yhdessä kaataa aitaa tai jostain kautta päästä neitosten ruuille.
Kenkä saa kyytiä.
Tappelu! Tappelu!
Hmm, mitähän tästä ajattelisi...
Vielä sitä mahdutaan sänkyynkin.
Tossun vuoro. Näitä mulla meni kaksi paria näitten pentujen aikana.


Nukkumapaikka tämäkin :)
Pekko <3
Kerttu ja Pekko melkein 7 viikkoa <3
 Alman pennut 8 viikon ikäisinä. <3 Ada, Tyyne, Salli, Lyyti ja Oskari.
Niin se meillä taas koti hiljeni. Ada jäi kotiin. Tai no, meni Vilma-tyttäreni ja Tomin luo asumaan kaupunkiin, mutta on edelleen nimissäni. Stella lähti Kokkolaan Palosaaren perheeseen, Lyyti Vihantiin Kotilan perheeseen, Oskari Sodankylään Merjan ja Jarmon luo ja Salli Mäntylään Ouluun Erikan luo. Pekko lähti Ivaloon Marjan luo Vincentin kaveriksi ja Kerttu Miian ja Miron luo Ouluun. Kaikki saivat jälleen kerran aivan ihanat kodit. Syyskuussa jo nähtiin pentutapaamisessa ja olihan kaikista tullut aivan ihania tyttöjä ja poikia. 

Tässä ne kuvassa, jotka vielä olivat paikalla. Vasemmalta Salli, Lyyti, Aada,
Luna, Ellu, Alma ja Stella hiiviskelemässä kuvasta pois. 

Pikku-Kerttu <3
Näistä pennuista on paljonkin kuvia. Laitan niitä jossain vaiheessa Kuvat-osioon, kun joskus on aikaa istua koneella muutama tunti. Se kuvien siirtäminen kun viiiiiiiieeee aiiiiiikaaaaa...