28. kesäkuuta 2015

Yheksän koiran laumasa riittää vauhtia

Nonnii. Perjantai-iltana saatiin sitte laumaan mukkaan myös Nemi (V. Dazzling Dame) ja lähettiin het lenkille. Vähä arvelutti aluksi, minkälaiseksi meno äityy, mutta hyvinhän se lenkki meni. Nemi veti porukkaa pitkin mettiä ja välillä piti tänne-käsky ottaa käyttöön ku äänet kuului kaukaisuudesta. Nemillä on semmonen veto ja vauhti, ettei kukkaan sitä kiinni saa. Impiki, jolla vauhti on pienestä koostaan huolimatta ihan mahoton, jäi kakkoseksi. Vincent, Lempi, Ellu ja Luna vetivät minkä ehtivät, mutta eihän ne tuota tuulispäätä kiinni saaneet. Alma kulki omia polkujaan, Vilma tykkäs kulkea mun vierellä, Lilli jäi välillä ihmetteleen menoa. 

Kotona Nemi oli vähä ihmeissään aluksi, ku tämmöseen joukkoon joutu. Katteli ulko-ovea ja halus päästä pois. Kun pyysin sohvalle, oli aivan ihmeissään, kun ei sitä kotona saa tehdä. Katteli ja pyöriskeli levottomana. Kaiketi  lenkki kuitenki vei voimat niin, että rauhoittui nukkumaan.

"Kauheeta, mää pääsin sohvalle! Iiik!" (Kuvassa myös Impi ja Hercule Poirot :))
Kuva Henri Salmi

Tämmösellä porukalla siis jokunen päivä oltiin:

Vasemmalta Lempi, Lilli, Vilma, Vincent (takana), Ellu, Luna,
Impi, Nemi ja Alma. Kuva Henri Salmi.

Lemponen näytti taas uuden puolen. Ärhenteli kovasti, kun Vincent yritti saada häntä leikkiin. Oli toooosi mustasukkanen kaikille, jotka tulivat lähelle, kun sitä silitin. Vilma sai tuntea nahoissaan sen pariinki otteeseen. Jostain tuo neitonen on itseluottamusta kehittäny ja oli kyllä kuin eri koira koko ajan. Syliinhän se haluaa aina. Hyppää ykskaks ja laittaa päänsä joko leukaa vasten tai olkapäälle. Odottelee siinä, että annetaan pusu poskelle :)  Henri oli hyvä uhri kotona käydessään. 


Ei vain Lempi, vaan kaikki muutki on enemmän ku innossaan, ku meille joku tulee. Älämölö on aivan mahoton, ku auto pihaan ajjaa. Näin meillä otetaan vieraat vastaan heti portilla :)

Henrin vastaanottajaiset :)
Heitin eilen illalla koirille pientä purtavaa. Kauhia kähinä tuli, kuka ehtii minkäki luun ottaa. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että suurin osa noista luista oli Almalla, joka piti niistä erittäinki hyvvää huolta. Makas yhessä kohti ja vartioi omiaan. Se tarkottaa sitä, ettei kukaan uskalla lähellekään sitä. Keittiösä oli kolme koiraa nalakisa, loput olohuoneesa. Alma hallitsi tuota keskellä olevaa huonetta ja murahteli, jos joku uskalsi tulla parin metrin päähänkään hänestä. Sanomattakin selevää, että tämä tilanne ei kauaa kestäny ja Almalle jäi vain yks luu, jota joutu syömään ihan eri paikassa :)

Eihän nitä luita tartte välttämättä syyä. Nautinnon saa myös niitten vahtimisesta :)
Tällasta se lauman kans kuitenki on, rauhallista. Lenkkien, ulkona juoksemisten ja muun reuhtomisen lisäksi uni maistuu. Shelttejä näkyy sielä, täälä ja tuola nukkumassa. 

Ellu
Impi
Lilli
Vilma
Alma
Vincent
Tai kun eivät oo nukkumasa, kaipaavat vähä hellyyttä :)

Sylissä ja syliin tulossa :) Lempi, Nemi, Ellu ja takana sohvan käsinojalla Impi.
Kuva Henri Salmi

Kai tähän vielä joku mahtus... Eikä oo lavastettu tilanne :) Kuva Henri Salmi
Tänään sunnuntaina alkaa sitte lauma pikkuhiljaa pienenemään. Impi ja Lempi ovat jo kottiin lähteneet. Nemi lähtee illalla. Vilma ja Lilli tiistaina. Kun Kirsi tuli hakeen ransujaan, käväsimmä mettälenkillä vielä kerran koko poppoon ollesa yhesä. Ihana ilma oli eikä sääsketkään ihan kauhiasti kiusanneet. Vauhtia riitti ja jälleen kerran Nemi joukkoa veti. Pääsi kotiin tullesa suihkun alle. Alla syy siihen :)

Nemin intohimona on juosta kaikkiin löytämiinsä pienempiin ja
suurempiin vesilätäköihin, oli ne sitte täynnä mutaa tai ei :)
Toiset kattoo, että onko tosi, että tuo haluaa tuola olla!
Tuu pois sieltä!!


Kaikki yheksän koossa.
Missä Lilli?
Sieltähän se tulee :)

Ei kommentteja: