Pikkupoijat löysivät toisensa

Niinpä nuo kaks poikaa ovat toisensa löytäneet. Eilisen päivän ja illan leikkivät ja tahisivat kahestaan välittämättä tytöistä tuon taivaallista. Ihana katsoa, miten juoksentelevat peräkkäin, vuorotellen Dio edellä, välillä Vincent. Hampaat kalisevat yhteen, ku makkaavat lattialla ja ottavat mittaa toisistaan. Lopulta sitte nukahetaan vierekkäin täyvesä sovusa. Luna yrittää välillä komentaa, mutta eipä tunnu auktoriteettia häneltä löytyvän. 

Otin eilen pari videota ja pari kuvaa noista poijankoltiaisista.Videot löytyvät täältä. Harmi, ku en millään saanu käännettyä noita oikeinpäin, mutta toivottavasti jottain näette.

Me ollaan kaverukset <3
Ihanan pehmeä päänalunen Diolla <3
Otin viime yöksi kaikki viis sänkyyn nukkumaan. Mullahan on parisänky, jossa toinen puoli on ihan vaan koirille tällä hetkellä tarkotettu. Hyvin kaikki mahtuivat siis nukkumaan, jopa minä. Sekä Dio että Vincent nukkuivat niin hyvin yön, etteivät hoksanneet edes pissata tai kakata lattialle tai paperille. Aamulla heitin sitte kaikki sitten hiijen kyytiä pihalle. Mun tytöillä on tapana jäähä heti ulko-oven taakse ootteleen sisällepääsyä, jos en ite mene ulos. No, jäivät nyt sitte vissiin kaikki siihen vaan seisomaan. Pistin kaffen tippaseen, kävin aukaseen ulko-oven ja koirat pursusivat kauhialla vauhilla sissään. Kattelin, ku hypähtivät kaikki yhesä kohti ja syyki löyty: Dion isoaki isompi kakka maton päällä het ulko-oven eesä. Niinpä se oli kattonu isoista tyttöistä mallia, ettei tartte portailta minnekään lähtä ja siinä hädässään tursotti sen kakan siihen heti. Täytyy sanua, että haju oli sanoinkuvaamaton eikä stiä lällykkäkään kovin mukava ollu siitä vessanpönttöön siirtää.

Kommentit