9. joulukuuta 2014

Poika, poika, poika ja vielä yksi poika

No niin. Siellä nyt pentulaatikossa tuhisee neljä violetdreamilaista uroksen alkua. Alma-mamma niitä hoitaa ja hellii. Synnytys oli kokemuksiltaan erilainen kuin aikaisemmat. Monta uutta asiaa opin ja monta hauskaa hetkeä vietettiin.

Alman lämpöpiikki oli maanantaina aamuyöllä klo 4.00, noin ja suunnilleen. Sen jälkeen odottelin, että alkaisi lämpö kohota, mutta vielä illallakin se oli 36,4. Alma läähätteli ja petaili pentulaatikossa, mutta mitään muuta ei sitte tuntunu tapahtuvan. Rupesinpa sitten kysymään viisaammalta eli Kuivalan Maikilta neuvoja, missä mennään, ja siinä viestejä vaihdellessamme kävi selville mm. lämpöjen ei tarvi nousta, voi pysyä hyvinki alle 37 ja synnytys voi edistyä. Siinä viestittelyn aikana Alman läähätys muuttui ykskaks raskaammaksi ja yläkertaan mentyämme alkoi tärinä. En muistanut edellisistä synnytyksistä sitä, että se on varma merkki siitä, että kohta alkaa jotain tapahtumaan. No, hälyytin sitte äkkiä paikalle kätilöksi lupautuneen Lillebergin Päivin. 

Ensimmäistä pentua saimme odotella parisen tuntia, mutta sieltähän sitte syntyi ihastuttava merleurosvauva. 

 
Toinen poika olikin sitten hyvin äkkiä valmiina maailmaan ja  tupsahti puolen tunnin sisällä sitä katselemaan.


Tässä vaiheessa Alma rauhoittui, otti tirsat ja oltiin jo sitä mieltä, että tässä taisivat olla kaikki. Kokeilin Alman mahaa ja minusta tuntui, että sielä vielä jotain olisi. No, en kuitenkaan itseäni uskonut, pesin Alman ja vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat alustat. Päivikin lähti kotiin. Kun siinä sitten Vilman kanssa pentuja ja Almaa katseltiin, alkoi Almalla ykskaks supistelut. Katsottiin toisiamme Vilman kans ja vähä säikähettiin. No, siinä ei auttanut kuin ottaa vastaan, mitä tuleman piti ja tunteroisen työn jälkeen Alma pullautti toisen trikkivauvan maailmaan.

Tässä vaiheessa Vilman kans mentiin käymään alakerrassa syömässä ja vähä jo naureskeltiin, että se Alma nyt sitä yllätystä tekee, josta olin saanut kommunikoinnin kautta kuullakin. Mentiin yläkertaan ja eikös siellä taas Alma selkäänsä kouristellut ja sitä neljättä oli tekemässä. Me vaan tuijotimme Vilman kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun. Ja eipäs muuta, kun otin vastaan, mitä tulee ja kolmas trikkiuroshan sieltä tupsahti. 

Kyllä osaan olla onnellinen ja kiitollinen tästä ihanasta pentueesta. Tällä pentueella on minun sydämessäni erittäin tärkeä paikka monestakin eri syistä. Alma on aivan ihana emo, hyvä synnyttäjä ja ihana hoitaja <3 Aikamoisia mötkylöitähän nuo poijaat syntyessään olivat. Heti löysivät tien sinne, jossa sitä ihastuttavan ihanaa syömistä on :)

1. merleuros 276 g
2. trikkiuros 262 g
3. trikkiuros 285 g
4. trikkiuros 284 g

Pentulaatikossa käy välillä kova piipitys, jonka jälkeen alkaa kova tuhina ja tohina, kun vauvat alkavat syömään.

Olen kiitollinen kaikille, jotka tukivat Almaa ja minua tässä synnytyksessä! Erityiskiitokset Lillebergin Päiville kätilönä olosta ja kätilöopista, tyttärelleni Vilmalle henkisestä tuesta ja erittäinkin pätevänä apurina toimimisesta sekä Kuivalan Maikille kaikista neuvoista ja opeista!  <3







3 kommenttia:

Oona Mönttinen kirjoitti...

Aivan ihania pikkupoikia! :)
Ja vielä neljä! Hienon elämänalun jokainen niistä saa siellä teidän hellässä huomassa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon! T. Katriina ja Ilona

Elise kirjoitti...

Onnittelut pennuista tätäkin kautta! Paljon on tullut itselläkin opittua tämän oman pentueen myötä.