7. joulukuuta 2014

Odottelua, jälleen kerran...

Niinpä sitä taas kerran ollaan tässä tilanteessa, etten osaa tehdä mitään muuta kuin vain odotella. Vaikka ja mitä ois tehtävää ja tekemistä, mutta tässä sitä vaan istun ja tuijottelen Almaa. Niin on odottelua kyllä muillakin, vaikkeivät ehkä tiedä, mitä odottavat :) Koirat makoilevat pitkin poikin lattialla. Alma käy välillä sohvalla petaamassa, mutta suurimman osan ajasta vaan makoilee. Lämpöjä oon mittaillu ja pari viimestä mittausta ovat näyttäneet 37,3 lukemia. Kun vertaa edellisten synnytysten lämpöihin, vois hyvinki olla, että on nyt sitten kokonaisuudessaan laskusuunnassa. Että hui ja iik! Jos ne tuosta laskeskelevat, odottelen, että huomenna vois tapahtua jo sitä, mitä ollaan tässä nyt jo 62 vuorokautta odoteltu. Tämmöstä täällä meillä tänä iltana hommaillaan - ja minä katon vaan päältä, kun en mihinkään muuhun osaa nyt tarttua :)

Alma on nyt pari päivää nukkunu pää piilossa. Eilen säikähin,
kun näytti kuin ois supistellu jo, mutta siitäpä se Alma
pomppas perään, kun menin keittiöön ja jääkaapille :)
Kynttilän ja jouluvalojen valossa täälä ootellaan :)
"Mää vaan oon jo niiiiiiin väsyny!"
"Krooh ja phyyh! Ei tässä mulla muuta."
"Miksi kaikki on niin laiskalla tuulella?"
"Ja minut tähän tilaan oot taas saattanu! Ei kiva."

"Me vaan ootellaan jottain..."


Ei kommentteja: