16. marraskuuta 2014

Odottelua, jälleen kerran

Nonniin. Nyt on Alma sitten ihan varmasti kantavana. Neitokainen paisuu silmissä. Ensimmäinen merkkihän astutuksen onnistumisesta nähtiin jo kolmen viikon päästä, kun Alma lopetti syömisensä. Tuolle ahneelle neitille ei passanut mikään ruoka tai jos passas, sitä napsaistiin vaan palanen ja loput jätettiin syömättä. Kaksi viikkoa meni niin, mutta nytpä ruoka maistuu sitten entiseen malliin, jos ei paremminkin. Toinen merkki oli Alman hellyydenkipeys. Se käveli perässä, vaati rapsutuksia ja hyppeli syliin jos missä. Kolmas merkki, joka yleensä jatkuu synnytykseen saakka on se, että Alma nukkuu yöt sängyn alla. Yleensähän se, kun makuuhuoneeseen pääsee, nukkuu mun vieressä toisella tyynyllä. Varmin merkki kuitenkin on mahan kasvu. Viikossa Alma on alkanut näyttää tynnyriltä, maha on jo pinkeä ja lantio on häviämässä. Vielä se kuitenkin on oma säpäkkä itsensä ja lenkillä juoksee entiseen malliin. Huomenna tulee kuusi viikkoa odotusta täyteen ja ehkä jonain päivänä saan kuulla pentujen sydänääniäkin. Jännittäviä aikoja siis elämme :)

Tässäpä kuva Almasta ylhäältä päin. Kuvasta ei ehkä huomaa sen paksuutta, mutta kovasti se tynnyriltä jo näyttää :)



2 kommenttia:

Oona Mönttinen kirjoitti...

Täälläkin odotellaan innolla! :)
Kunpa kaikki menisi hyvin.. Miten muuten Alman aikaisemmat synnytykset ovat menneet?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin on menneet aikasemmat synnytykset. Nyt vaan ihan säälien Almaa seuraan, kun on jo tässä vaiheessa noin paksu.