19. elokuuta 2012

Juoksuja piisaa - koirilla ja emännällä

Elikkästen ensin tärkeimpiä: Alma aloitti juoksun viime maanantaina ja nyt näyttää Luna ottaneen oppia ja seuraa perässä. Kaks neitokaista siis juoksussa ja meno on sen mukasta, huh! Hyppivät toisiaan vasten kahella jalalla ja taistelevat ku kukot. Välillä kosiskellaan toinen toista ja sitte vuorotellen astutaan. Kokoajan tahisevat toistensa kans ja Impi yrittää pyöriä ympärillä ja ymmärtää, mikä on homman nimi. Alma jo häntäänsä kääntelee ja takapuoltaa tyyrää kaikelle liikkuvalle ja paikallaan pysyvälle, Lunan aikaa saadaan varmaan ootella paljon pitempään. Jännät ajat on sii edessäpäin. Lunahan on tarkoitus tästä juoksusta astuttaa ja se astutuspäivän selville saaminen onkin sitte jo kinkkisempi juttu. Viimeksi odoteltiin astutuspäivää kuin kuuta nousevaa ja se oli vasta juoksun 15. päivä (Almalla 7. päivä). Pidetään peukkuja, että astutus onnistuu ja saamme taas syssymmällä Kurjenpolvella ihastella ja tuoksutella pentuja. Kertoilen sitten lisää, kun näemme, miten asiat kehittyvät.

Luna, 4 v
Alma, 3 v
Impi, 6 kk
Ja se toinen juoksutus onkin sitten Alman agility. Olin kesän surkeiden treenien jälkeen ihan jo maani myynny ja mietiskelin jo, pitäskö lopettaa koko agility Alman kans. Se ei heinäkuussa muistanut puomia, ei keppejä, ei A:ta, ei pussia, ei siis niin mitään. Meninkin sitten viime torstaina treeneihin vailla minkäänmoisia odotuksia. Ja mitkä treenit olikaan!! Oon vieläkin liekeissä Alman radasta. Se siis muisti KAIKEN oppimansa ja teki kaksi nollarataa ja aivan mahottomalla innolla. Irtos ku mikäki putkiin ja esteille. Ja kepit meni eka kerrasta alkaen oikein! Kokeilin puomin ja keinunkin - ja täydelliset suoritukset! Aivan siis uskomaton juttu - ja minä olin muka lopettamassa, huoh! Mutta että, tästä vaan eteenpäin uudella innolla, jess ja jihuu!!

Täältä löytyy video tuosta torstaisesta radanpätkästä. Petraamista kyllä on vaikka kuinka, mutta onnellinen oon tuosta jo!

13. elokuuta 2012

Impula näyttelykehässä ensi kertaa

Niinpä sitten Impin kans hurruutettiin sunnuntaiaamuna 5.8.12 Nevalaisen Tarjan kyydillä Kuopion erkkareihin. Eka kerta oikeassa näyttelyssä ja ainakin emäntää jännitti, miten reissu tulee menemään. Matkattiin takapenkillä Impin istuessa/makoillessa sylissä, ettei ressu kuolaisi ja oksentelisi. Ja hyvin meni matka.

Perillä Impi oli tosi reipas. Se kävellä tepasteli näyttelypaikalle pää pystyssä kuin olisi moisissa skaboissa useastikin jo ollut. Ja piiiiitkän näyttelypäivän jaksoi liikuskella ja olla häkissäkin nätisti - jopa hakeutui häkkiin itse, kun tunsi, että pitäisi vähän levätä. Mutta ehkäpä kuitenkin Impulaa hiukka jännitti näyttelypaikalla olo: pissa tuli vasta iltapäivällä 8:nnella pissakäynnillä :)

Yksi ongelma oli ja se oli Impin vasen korva. Vaikka korvat on olleet liimattuina jo vaikka kuinka kauan, se toinen on edelleenkin murheengryyni. Saattaa olla päivän nätisti, mutta sitte ykskaks nousee sojottamaan suoraan taivaalle. Sitä yritin kovasti ennen kehää saada asettumaan, mutta eihän se nätisti ollut kuin parisen sekuntia. Kehään  mennessä jännitin kovasti, miten kävely onnistuu, miten on pöydällä ja - miten se korva! Tuomarina oli Gill Partridge Englannista ja tarkka nainen oli hän :) Tietenkinhän hoksasi myös Impin korvat ja kokeili, miten ne asettuvat - toinen pongahti pystyyn, kun hän sitä räpelsi... Mutta kävely meni tosi hyvin, Impi seurasi ja Lillebergin Päivin mukaan ylväästi asteli, kuin näyttäen, että tässä Minä kävelen! Olin tosi tyytyväinen, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Aivan ihana oli kuitenkin kehässä pitkästä aikaa olla. Ja arvostelukin oli hyvä. Kaikkein eniten lämmitti arvostelun viimeinen sana "promising"!

Eklundin Petri otti aika upian kuvan Impistä!

Impin veljellä, Kaapolla (Violetdream Bob The Builder), meni tosi hyvin. Kaapo tuli kolmanneksi urospentujen kehässä. Sanni teki loistavaa työtä ja tulevaisuudessa varmasti näemme Kaaponkin usein kehässä. Onnittelut vielä kerran Sannille, Kaapolle ja taustajoukoillensa! 

Kotimatkalla Impi otti rennosti ja nukkui koko matkan! Kotiin tullessa kaksi neitokaista tekivät perusteellisen nuuskutarkastuksen meille kummallekin - ja sen jälkeen ilo äityi ylimmilleen :)

Kiitokset suuret Tarja kyydistä ja molemmat, Tarja ja Eeva, matkaseurasta!

4. elokuuta 2012

Merta, hiekkaa, märkää...

Kävästiinpäs koiramökkeilemässä Kalajoella Kaisun, Veetin ja meijän neitokaisten kanssa. Kovasti hauskaa oli kaikilla, me ihmiset nautiskelimme oleilusta, koirat vapaana juoksemisesta pitkin poikin pihapiiriä ja merenrantaa. Kun mentiin mökille, tuuli oli kova, mutta ilma aurinkoinen. Käytiinkin sitten meren rannalla katastamassa, minkälainen on aallokko. Impi juoksi suoraan mereen tajuamatta, että siellä sellaisia kummajaisia oli kuin aaltoja. Kävi uimassa ihan kunnolla ja tuli nopiasti pois. Ei kuitenkaan ihan säikähtäny, vaan uskaltautu Lunan perässä Kaisua pelastamaan. Eli Lunakin siis uskaltautui ihan omatoimisesti veteen! Olin tasan varma, että Alma sen tekee, mutta sepä vaan rannalta katasteli ja seuraili tilannetta, josko vedessä olijat tarvivat pelastusapuja.

Alma seuraa tilannetta

Impi tykkää vedestä

Luna ja Veeti pelastuspuuhissa

Veetikin tykkää vedestä
Koko perjantai tuli sitten vettä taivaan täydeltä, mutta se ei hidastanut koiranelikon toimia. Koko  päivän ne jaksoivat ulkona kirmailla, ei edes hienohelma-Lunaa kastuminen haitannut. Illalla tuli väsy ja tyytyväisiä huokauksia kuului sieltä täältä, kun asettautuivat nukkumaan.

Ja Alma hoiti vartiointitehtäviä vähän turhankin tunnollisesti: Yhtäkkiä Alma hävisi haukkuen rannalle ja kun sen paikansimme, huomasimme, että haukkui rannalle kiikaroimaan tullutta miestä. Yritettiin huutaa Almaa takaisin, mutta korvansa olivat ties missä ja se vaan jatkui haukkumista. Lopulta mies kaiketi kyllästyi ja lähti kävelemään autolleen - Alma haukkuen kahden metrin päässä perässään. Ei auttanut meidän huudella, käskeä tai mitään. Alma oli päättänyt, että nyt tuo kumma ihminen kiikareineen saadaan "meijän" rannalta pois! Se seurasi koko ajan haukkuen miestä autolle ja odotti, että tämä menee autoon sisälle. Kun mies paukautti auton oven kiinni, Alma oli omasta mielestään tehtävänsä suorittanut ja käpötteli mökille takaisin. Meitä sitten hävetti ja samalla nauratti Alman käytös. Kaikki käskyt ja huutelut tosiaankin jätti huomioimatta enkä ehtinyt sitä edes lähteä hakemaan, sen verran nopiasti kaikki kävi. Ehkäpä paikallislehden yleisönosastolla on ens viikolla kirjotus, miten kauheita koiria Kalajoen mökkirannoilla voi olla :)

Mökkeilykuvia koirista lisää täällä.

Nyt sitten kotona on kolme tooooosi väääääsynyttä shelttineitiä. Impillä on huomenna ensimmäinen esiintyminen näyttelykehässä Kuopiossa shelttierkkareissa. Jännittää, mutta on tosi mukava lähtä katsomaan, miten kehässä käy ja varsinkin, millaisen arvostelun saa. Niin, ja veljensä Kaapokin on mukana. Onpas tosi mukava nähdä sekin pitkästä aikaa!