25. joulukuuta 2012

Joulu vietetty toooodella rauhallisessa tunnelmassa

Onpa meillä nyt kovasti rauhallista. Pennuista kotosalla odottelee uutta kotiaan enää Urpo. Caro alias Turpo ja Justiina alias Justiina lähtivät uusiin koteihinsa Ouluun lauantaina, Voitto ja Retu alias Elmo sunnuntaina Ouluun ja Haukiputaalle. Lähellä siis kaikki pennut ovat ja varmasti niitä saan vielä nähdä. Todella hyvin ovat kaikki kotiutuneet. Eipä niistä reippaista karvaturreista oikein muuta olisi kuvitellutkaan, sen verran avoimia ja sosiaalisia olivat. Vaikea oli vauvoista luopua, mutta kun tietää, että ovat rakastavan ja hyvän kodin kaikki saaneet, ikävä ei ole ylitsepääsemätön :) Kiitokset kaikille Violetdreamin C-pentujen uusille omistajille! Ihana on ollut kuulla kuulumisianne ja toivon, että edelleenkin niitä silloin tällöin kuulen!
 
Tässä Justiina uudessa kodissaan joulua viettämässä,
kuva Miia Väänänen.

Viimeiset viikot ennen joulua uudessa kodissamme ovatkin olleet aikamoista hulinaa. Muuton jälkeinen siivous, tavaroitten ja joulun valmistelu eivät ole pentujen elämää haitanneet, mukana touhuissa olivat koko ajan. Paljon ovat saaneet nähdä ihmisiä, monet sylit läpikäyneet ja kasvot nuolleet.
Retu (Elmo) 6,5 vkoa
Pentutarkastus oli kuuden viikon ikäisenä ja tuloksena 3 täysin tervettä, yksi CRD ja yksi coloboma + CRD. Sydänäänet olivat hyvät, pallitkin tuntuivat jo kolmella uroksella. Minä oon kaikesta huolimatta aivan älyttömän ylypiä Lunan pennuista. Ovat luonteeltaan kaikki superia! Sen lisäksi 7,5-viikkoisina pennut olivat  tasakokoisia: 21 - 22 cm:n välille mahtuivat kaikki korkeudeltaan!
Veljekset 6,5 vkoa
Nyt on muutenkin elämä mallillaan. Koti on valmis elettäväksi ja normaali arki voi alkaa. Ihania lenkkimaastoja on ympärillä, iso piha koirien juosta ja aivan ihastuttavan ihana oma talo - mikäs on elämää jatkaa! Keskityn nyt täysin noitten kolmen neidin aktivointiin ja samalla myös itse saan kunnon kohilleen. 

13. joulukuuta 2012

Pennut 6 viikkoa!

Hui, kuinka tuo aika rientää ja pennut kasvavat! Ihan jo etukäteen pelottaa, kuinka vaikea on tästä pentueesta luopua, niin ihanan sulosen mukavia riiviöitä ne ovat. Pentue on todella tasakokoinen: kaikki pennut mahtuivat punnituksessa välille 1400 - 1600 grammaa ja eihän niitä uroksia toisistaan tahdo erottaa, kun niin samannäköisiäkin ovat. Kaikille on koti löytynyt, yksi saa aika todennäköisesti jäädä viihdyttämään Impiä, Almaa ja Lunaa - ja vähän meitäkin. 

Pennuille keksittiin pitkän pohtimisen jälkeen (=ystävä heittäytyi keittiön lattialle ja lateli nimet :)) ja Liukkosen Tuija kävi siruttamassa ne viime lauantaina. Tänään on vuorossa pentutarkastus ja toivon todella, että kaikki on ok. 

Tässäpä jokaisesta pari kuvaa + kennelnimi alla.

Violetdream C-pentue 12.12.12
 
Violetdream Cadillac alias Turpo   



Violetdream Camaro alias Urpo

Violetdream Celica alias Justiina
Violetdream Chevrolet alias Elmo
Violetdream Corvette alias Voitto


Turpo
Urpo

Justiina

Elmo


Voitto


11. joulukuuta 2012

Pennut muuttivat Käpylänperälle

Niin se sitten vanha koti meni kaupaksi ja yhdellä rysäyksellä koko Violetdreamin poppoo muutti viikko sitten Kelloon Käpylänperälle. Pennut eivät olleet muutosta millänsäkään, isommilla koirilla oli alkupäivinä hiukka sekanen olo. Impi makoili ulkoeteisen oven edessä odotellen, milloin sitä lähdetään "kotiin". Alma ja Luna osasivat asettua aloilleen, mutta kyllä niistäkin näki, että odottelivat vaan "kotiin" lähtöä. Nyt ollaan sitte koko poppoo jo kotiuduttu, me ihmiset heti sisään astuessamme, koirat hiukkasen myöhemmin. Ja kyllä tytöt nauttivat ulkona kirmaamisesta. Nyt kun on sitä tilaakin juosta ihan täysillä!

Kuvia olen pennuista ottanut, mutta muuton vuoksi on kone vielä kytkemättä ja nettiyhteys päälle laittamatta. Ymmärrettävistä syistä tärkeysjärjestys on tällä hetkellä ollut hiukan muuttopainotteinen, mutta yritän siirrettyä saada kuvia tällä viikolla tänne.

Tässä meidän uusi talomme. Voi että sielä asuu nyt onnellinen koiraperhe :)


25. marraskuuta 2012

Mukavasti mennee

Pennut ovat nyt viikon päivät olleet olohuoneessa tapahtumien keskipisteenä. Jauhelihaa ovat syöneet hyvällä ruokahalulla ja kasvaneet kovasti. Välillä on riittää menoa ja meininkiä ja ykskaks pötkähdetään nukkumaan siihen, missä väsy tulee. Ei ehdi tv:tä seurata, kun vieressä moinen touhuläjä pyörii :)

Voitto

Justiina, äitinsä näkönen

Elmo


Täältä löytyy pennuista lisää kuvia eli ovat 24 vrk vanhoja (vaiko nuoria :)).

18. marraskuuta 2012

Maailma hiukan avartuu

Pennut haistelevat ja maistelevat hiukan suurempaa maailmaa, kun pääsivät olohuoneeseen meidän muiden seuraan. Eipä ole meidän touhuilut uniaan tai touhujaan häirinneet. Nukkuvat kuin pienoset tukit, vaikka imuri hurraa korvan juuressa ja isommat koirat leikkivät ja haukkuvat vieressä. 

Tänään saivat kaikki maistaa palasen jauhelihaa. Ja arvasin jo etukäteen, kenelle maistuu parhaiten. Turpohan se olisi syönyt sormenkin, jos olis saanut. Se kulki käden perässä lisää pyytäen. Kun Urpo oli  maistanut ruokaa, Turpo meni nuolemaan mahdolliset ylimääräiset Urpon huulilta pois. Hauskannäköistä hommaa se maiskutus oli :) Justiina nukahti kesken makupalojen, mutta huomenna saa maistella lisää, kun on virkumpi. 

Otin eilen ja tänään videolle pentujen toilailuja. Kiirettä sielä laatikossa pittää :) 

Tässä linkki videoihin.

16. marraskuuta 2012

Painot

Tekasinpa teidänkin seurattavaksenne C-pentujen painoista käppyrää ja tietoa. Elmon ja Voiton painot kävivät alhaalla, mutta ovat kyllä nyt ottaneet kiriä ja painot senkus nousevat koko ajan. Tänään ovat siis 2 vkoa ja 2 päivää "vanhoja" ja kovasti jo liikkuvat ja harjoittelevat kävelemistä. Päivä päivältä se onnistuu paremmin. Pää heilautus vielä saattaa heittää pennun nurin, sen verran painoa siinä näyttää olevan :)



14. marraskuuta 2012

Maailmaa luuraillaan

Tänään C-pennut täyttävät 2 viikkoa. Neljällä on jo silmät auenneet, Voitto vielä pinnistää eikä uskalla niitä avata. Kovasti on pentulaatikossa kuhinaa. Pennut ovat jo nousseet neljälle jalalle ja kipittävät  aikamoista vauhtia seinästä seinään. Taitaa siis olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa. Viikonloppuna vaavelit siirtyvät olohuoneeseen muitten seuraan. Saas nähdä, miten Impi ja Alma niihin suhtautuvat. Impi varmaan odottelee leikkikaveria :)


Luna kaukohoitaa vauvojaan :)

Turpo völläilee

Turpo

Urpo

Voitto

Voitto sivulta

Elmo

Justiina

Justiina sivulta

7. marraskuuta 2012

Työnimet pennuille

Piti antaa pennuille taas työnimet, kun ei jaksa puhutella niitä "se, jolla on niskassa kaksi valkoista raitaa" tai "se, jolla on tähtimerkki niskassaan". Elikkä tässäpä nimiä ja mistä ne on tulleet:

Merletyttö: Justiina
  • pistää poijaat täysin ruotuun syömishommissa, ei välitä kenen päällä makaa tai kenen syömistissiin käy käsiksi, jyrää alleen kaikki
  • Justiina oli aluksi työnimeltään Sofia, kun oli niin nätti ja semmonen kiltinoloinen. Nimi muuttui, kun todellinen luonne paljastui. Voin hyvin kuvitella Justiinan seisovan kahdella jalallaan ja pistävän etutassunsa puuhkaan ojentaessaan veljiään pahanteossa...

Justiina 6 vrk
Justiina 7 vrk - hyvin syöneenä

Trikkipoika, jolla melkein tähtimerkki niskassaan: Voitto
  • työvoitto
  • syntyi toisena, oli aluksi reipas, mutta ykskaks paino vain alkoi laskemaan, syötettiin tuttipullosta (josta ei tahtonut millään suostua juomaan), annettiin NutriPlus-geeliä ja Puppy boosteria (joista ei näyttänyt kovin tykkäävän)
  • ei osannut ottaa tissiä suuhunsa, vaikka kuinka yritti auttaa
  • ykskaks alkoi imemään ihan tosissaan ja nyt on ensimmäisenä aina syömässä ja on terhakka pikkuinen shelttiuroksen alku

Voitto 7 vrk - hyvin syöneenä

Trikkipoika, jolla valkoista kaulusta eniten:
Elmo
  • selviytyjä
  • juuttui synnytyskanavaan ja siksi Luna leikattiin
  • elvytettiin noin viisi minuuttia ja heräsi hengittämään, oli hieman "letkeä" sheltinalku :)
  • ei osannut aluksi imeä, mutta osasi ensimmäisinä elintunteinaan nousta neljälle jalalle ja kannattaa päätään pystyssä
  • omien lasteni isä, Elmo, tykkää Lunasta paljon, joten hänen ehdotuksestaan ja kunniakseen myös tämä pentu sai työnimekseen Elmo

Elmo 7 vrk - hyvin syöneenä

Trikkipoika, jolla kaksi valkoista raitaa niskassaan: Urpo
  • kasvaa ja kehittyy hienosti
  • on Turpon paras kaveri

Urpo 7 vrk - hyvin syöneenä

 Trikkipoika, jolla vähiten valkoista niskassaan: Turpo
  • huh, syö ja syö ja syö ja maha kasvaa ja kasvaa ja kasvaa
  • kasvaa kyllä muutenkin aikamoisen hienosti
  • ei ollut vaikea miettiä, kumpi on Urpo ja kumpi Turpo, kun Vilma-tyttäreni halusi nämä kaksi nimeä pennuille

Turpo 7 vrk - eritttttäin hyvin syöneenä

Ja ylipäätään nyt voidaan pentulaatikossa älyttömän hyvin. Eilen illalla ensimmäistä kertaa sai ilman huolta seurailla pentujen touhua. Aivan ihana olo tuli ja itkua sai nieleskellä, niin onnellinen olin!


2. marraskuuta 2012

Pentulaatikko pitää kummaa ääntä

Siellä ne viisi suloista pienokaista pentulaatikossa ähertävät. Mahotonta piipitystä pitävät, kun hereillä ovat. Luna hoitaa tosi hyvin. Eilen oli pissareissut aivan mahotonta vinkumista ja suhasua, mutta tänään jo suostu lähtemään kauemmas kuin takapihalle. 

Pennut painoivat syntyessään 230 - 262 grammaa. Kaikki kuitenkin osaavat jo imeä, se pieninkin, jota vielä toissapäivänä yritettiin kovasti siihen opetta.

Pienin ja huolta aiheuttanut poika

Synnytyksessähän oli sitten monenmoisia käänteitä. Ensimmäiset merkit synnytyksen alkamisesta tulivat tiistai-iltana kahdeksan aikaan. Muutaman supistukset tulivat, mutta mitään ei tapahtunut. Kaltakarin Aini oli lupautunut kätilöksi ja tulikin pian. Yhdeksän aikaa Lunan supistukset alkoivat hiukkasen vahvempina, mutta pentua ei kuulunut, ei näkynyt. Puoli yhden aikaan olimme sitten ell:n päivystyksessä pihalla odottelemassa lääkärin tuloa ja ensimmäinen pentu syntyi autossa. Näytti ensin, että pentu oli menetetty, mutta ihana Aini sen hieroi henkiin. Ensimmäisenä syntyi se pentueen ainoa tyttö, blue merle väriltään. Luna sai sitten oksitosiinia, kalkkia ja tipan suoneen ja seuraavilla supistuksilla sai aikaan trikkipojan. Kolmas olikin sitten vaikeampi tapaus, kun oli häntä edellä tulossa. Lunan supistukset eivät saaneet pentua maailmaan, joten päätimme, että leikkaus on nyt tehtävä. Leikkauksella saatiin kolme pentua maailmaan, kaksi tiitterää trikkipoikaa ja yhden, sen häntä edellä yrittäneen, joka oli todella huonossa kunnossa. Se saatiin kuitenkin elämään mukaan. Loppu hyvin, kaikki suht hyvin :)

Kaikki todistettavasti syövät :)

Pienintä poikaa yritimme opettaa tissille keskiviikon ja torstaiaamun. Ei onnistunut, joten syötimme pullosta emän maidonvastiketta ja lisänä p. Paino tuntui vain putoavan. Eilen, kun tulin töistä, olin onnesta mykkyrällä, kun juoksin pentulaatikolle: kaikki pennut imeskelivät tissiä. Nyt sitten näyttää, että kaikki osaavat imeä, mutta vielä pitää seurailla, että painot kohoavat kunnolla. Toisellakin trikillä on hiukan paino laskenut, joten sekin on saanut lisämaitoa.  

Ja Luna voi mainiosti. Heti tokkurasta selvittyään se alkoi pentuja hoitamaan. Ja hoitaa edelleenkin hienosti, ihana hyvä mamma kun on :) 

Lisää kuvia pennuista täällä.

1. marraskuuta 2012

Viisi ihanaa Halloween-pentua on nyt pentulaatikossa

Niin ne pennut on sitten maailmaan saatu erinäisin kääntein. Yksi merletyttö ja neljä trikkipoikaa pentulaatikossa nyt piipittää. Kirjoittelen lisää, kun vain suinkin ehdin.

Sisko ja sen veljet

25. lokakuuta 2012

Viisi siellä olis...

Kahden eläinlääkärin ja kahden maallikon silmin katsottuna Lunan massu sisältää viisi pentua. Kyllä siellä varmasti ne ovatkin, sen verran mahtava massu on. Luna ei enää juurikaan hötkyile, makoilee vaan. Läähätys on aika mahotonta, painavatko pennut ehkä jo keuhkoja. Illalla oli kävi kova kuhina massussa, jalkojen liikehdinnät tuntuivat tosi hyvin. Lämpöjä aloin mittaileen, kun on jotenkin sellainen tunne, että synnytys ei kovinkaan kaukana ole. Nyt edelleen sormet ja varpaat pystyyn, että loppuaika ja synnytys sujuvat onnellisesti!

22. lokakuuta 2012

Röntgenissä käytiin

Luna kävi tänään röntgenissä. Kova homma oli neiti saada pöydälle, sen verran jo painoa on kertynyt. Siinä Luna kuitenkin nätisti makasi, kun kamera piipitti. Kolme kuvaa otettiin, kun sen verran epävarmoja oltiin, oliko massussa neljä vaiko viisi pientä koiranpentua. Ainakin neljä niitä siis on, ne näkyivät todella hyvin. Viides siellä näytti olevan, mutta ihan varmoja ei voitu eläinlääkärin kanssa olla. Huomenna lääkäri näyttää kuvan kokeneemmalle kollegalleen ja soittelee minulle, mitä tämä on mieltä. No, pääasia on, että massussa elämää on. Nyt vaan sormet, varpaat ja nenä pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun saakka. Ensi viikolla siis perjantaina 2.11. on 63 vuorokautta täynnä. Jännittää kovasti, tupsahtavatko pennut maailmaan jo aikaisemmin, kuten edellisellä kerralla "pikku-Iita". 

Lunan massun sisältö 22.10.2012
Kahden lääkärin ja kahden maallikon silmin sieltä
viisi on löydetty...

Impula on nyt sitten vihdoin viimein sisäsiisti. Kyllä on teettänyt töitä saada se ymmärtämään, että ulos pitää pyytää, kun pissata haluaa eikä saa sisälle pissailla. Nyt jo yli viikko on mennyt, ettei mitään ole sisälle tullut. Se pikaluraus matolle oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Aamulla juoksin tuhatta ja sataa ovelle viemään sitä ulos, mutta siinä sitten pantaa kaulaan laittaessa saattoi Impi liraukset päästää. Tuntu, ettei ikinä saa sitä oikeaa rytmiä aikaan. Tässä viimeisen parin kuukauden aikana saattoi mennä kolme päivää ihan hyvin, mutta sitten ykskaks ei ollutkaan. Tuossa se Impi mulle nyt irvistelee, ihan kuin tietäis, että tätä kirjoittelen :) Nostelee huuliaan ja haukkuu. No, ihana se on, pieni iso Impi <3

Impin siskolla Lempillä (Violetdream Baby Gremlin) todettiin peitsihammas ja yksi hammaspuutos. Ei tullut toisen kulmurin tilalle uutta hammasta oikeaan asentoon, vaan oli kasvanut eteenpäin ikenen sisään ja vain pieni osa oli ulkona. Takahampaita puuttui yksi. Mutta hampaita tai ei, vauhtia se ei haittaa! Agilitykoirana se tulee olemaan aivan upea! Ihanan perheensä ykkösneitinä se on niiiiin oikealla paikallaan!


4. lokakuuta 2012

Penturintamalta hiukkasen päivitystä

Joo, kyllä se Luna aika kantavana on :) Maha on tässä parin viikon aikana jo ihan kivasti kasvanut. Ja Lunan ruokahalu on aivan mahottoman kauhia! Välillä tuntuu, että se söis tapetitkin seinistä, jos vain hoksais. Ja muitakin oireita näyttäs olevan. Aion käyttää Lunan röntgenissä, en siis ultraa ollenkaan. Röntgentutkimus voidaan tehdä 54. vrk:n jälkeen eli se sijoittuu viikolle 43. Sitten nähdään, mitä massussa kasvaa, makkaraa vai pentuja :)


Nyt vaan edelleen peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin!


Lunan ensimmäinen pentu, Violetdream All In One (Iita), on  nyt lonkkakuvattu ja silmätarkastettu tuloksinaan: lonkat B/B ja silmät edelleen terveet. Ihana juttu! Tuhannet kiitokset Merjalle Iitan hyvästä huolenpidosta! Siinä sitä sarkaa onkin tuon pyörremyrsky/ikiliikkuja-Iitan kans :)

25. syyskuuta 2012

Agiura korkattu!!

Niin sitä vaan kauhian jännityksen vallassa käytiin Alman kanssa OKK:n kisoissa korkkaamassa agilityuramme. Aivan upeaa oli, vaikka kaikilta radoilta hylly tulikin. Viikonlopusta sain sitä, mitä lähdin hakemaan: oppia ja havaintoja, mitä nyt aletaan opettelemaan, vahvistamaan ja tekemään.

Perjantai-illan työnsin ajatuksen agilitysta pois mielestäni, lauantaiaamuna yritin samaa. Hampaita pestessä kuitenkin jalat muuttuivat muusiksi, kädet alkoivat tärisemään ja sydän hakkaamaan. Mietin jo, pystynkö edes autolla ajamaan kisapaikalle. No, se onnistui, mutta kisapaikalla ei jännitys sitten niin millään tuntunut häviävän. Kun sitten vihdoin oli rataantutustumisen aika, pahin jännitys hävisi, jalat toimivat eikä sydänkään niin mahottoamasti enää pompottanut. 

Eka rata oli agirata ja se rallateltiin läpitte aivan uskomattoman mukavasti. Kepit jäi välistä, kun ohjasin väärin, mutta en jäänyt niitä korjailemaan. Kontaktit olivat uskomattoman upeat, ne se Alma osaa.

Tässä linkki videoon  ekasta radasta, kuvaajana Vuokko Mettovaara. (Kiitos Vuokko!!)

Toiselle agiradalle lähdin varmana kontakteista ja tooooodella epävarmana kepeistä. No, kävi sitten niin, että Alma juoksi kontaktit läpi (!!) ja kepit menivät korjauksella. Elikkä, koskaan ei saa olla varma mistään. Varmaan  kädellä huitaisin Alman suoraan kontakteista (en ole harjoitellut tarpeeksi pelkkää kutsulla lähtemistä!) ja eihän se muuta tarvinnut, kun kuuliainen koira on. Mulla meni keppien jälkeen sekasin kaikki, kun niin hämmästelin, että Alma meni kepit. Mutta älyyttömän mukavaa oli silläkin radalla. Tuloksina oli siis hyllyt, mutta ei se ei hyvää mieltäni ja tuultani haitannut. 

Illalla käytiin Kilpiän Annan ohjaamissa pujottelutreeneissä ja siellä Alma irtos kepeille yli 20 metrin päästä. Meni kuitenkin matkan ennen keppejä "minäpä tässä lönkyttelen" -vauhtia, mutta teki kepit. Avokulmaan irtoamiset onnistuivat 90-asteeseen, mutta kun yritettiin suurempaa kulmaan, Alma kiinnostui namikupista enemmän. Umpikulmaan irtoamista täytyy harjoitella ja paljon. Ja ylipäätään kepit täytyy saada varmemmiksi. Viime syksynä vielä Alma oikein haki kepit, mutta pitkä paussi synnytyksen vuoksi on tehnyt tehtävänsä.

Sunnuntaina mentiin sitte hypärille. Muuten meni mahtavan mukavasti ja vauhtiakin oli, mutta kepit eivät sitten onnistuneet, mun töpin takia. Minä tyhmä seisoa pönötin keppien edessä, ettei Almalla ollut mahdollisuutta edes yrittää niitä suorittaa. Pari muutakin tooosi tyhmää töppiä tuli. Ne töpit ottivat todella päähän, kun olin itselleni rataan tutustumisessa ja vuoroani ootellessa toitottanu, että "vie loppuun asti", "älä seiso keppien edessä" - ja sitten tein just päinvastoin. Huoh! Mutta: edelleenkin hyvä mieli ja upia olo säilyivät!!

Elikkästen. Kisoista sain opin lisäksi myös poltteen jatkaa. Alma on aivan upia ohjattava. Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä lissää.

Epäilen erittäin vahvasti, että Lunan vatsassa jotain kasvaa :) Lauantaina olivat nännit jo menneet vaaleanpunaisiksi. Ja kahtena yönä Luna on herättänyt minut nuolemalla (viime yönä silmäluonta :)) ja sitä on pitänyt silitellä. On mennyt heti selälleen maaten ja on pitänyt hieroskella mahaa. Läähättääkin aika paljon yöllä. Viime raskaudesta en tuota muista tehneen eikä ollut mitään muistiinpanoissakaan. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

Eilen illalla oli taas kerran taisto päällä. Annoin koirille jokaiselle luun - suoraan suuhun, että varmasti jokainen sen saa. Ei mennyt taas kuin muutama minuutti ja Impillä oli Alman luu jo tassujensa välissä - siis oma ja Alman. Luna piti omastaan tällä kertaa todella hyvää huolta. Tunteroisen päästä kaikki luut olivat Impillä. Isommat neidit seistä tönöttivät paikoillaan kumpikin eri puolilla olohuonetta eivätkä uskaltaneet liikahtaakaan. Jos olisivat ottaneet askeleenkin, Impi olisi ärähtänyt ja hyökännyt kimppuun. Se siis suojeli luuvarastoaan. On siitä tullut kyllä aikamoinen hirmu uosta pienestä sulosesta Impula-Pimpula Impistä :)

16. syyskuuta 2012

Kisaamaan, huh huh!

Niin sitä sitten tuli aika korkata Alman kans agilitykisaradat. En ois itse varmaan vielä uskaltautunu lähtemään, jos ei Mari-coutsi patistanu kisailua aloittamaan.  Ensi viikon lauantaina olis sitten tarkoitus hyökätä kahdelle agiradalle kokeilemaan emännän hermoja. Almahan toimii jo todella hyvin, kepit vain tuntuvat jääneen muistin lokeroihin viime syksyn hyvistä suorituksista huolimatta. Niitähän tässä sitten tietenkin etukäteen jännitetään. On menny niin kaikenmoisissa toisarvosissa tämä elämä, ettei oo ehtiny hallille niitä petraamaan. (No, ei nyt niin toisarvoisissa, oon Sheltit-lehteä taitellu ja hoitanut kotiasioita :)) Mutta kontaktit on just ja prikulleen kohillaan, irtoamista löytyy ja lukee rataakin aikasten hyvin. Aion ottaa kuitenkin ihan vaan opiskelun kannalta ens viikon radat ja katsoa, mitä pitää mun petrata ja mitä Alman.  

Alma kesällä aurinkoa ottamassa

Meijän papukaija, joka tykkää maata sohvan käsinojalla

Alman kuulusia nukkuma-asentoja

Lunan astutuksesta on nyt kulunut 17 vrk. Mitään kummempia merkkejä ei Lunasta huomaa, mutta siitä on kyllä tullu välillä jopa raivostuttavankin hellyydenkipeä. Rapsutuksiahan se on aina ollut kerjäämässä, mutta nyt se kulkee perässä ja jos istahan sohvalle, se on heti vieressä vaatimassa huomiota. No, tässä nyt odotellaan ja katsellaan rauhassa, mitä tuleman pitää.

Lunan lempipaikka

Ilme on vähän niinku: "Just ja joo"

Impi-herhiläinen jatkaa touhuamistaan. Tänään on kylläkin ollut kumman vaisu eikä ruokakaan ole maistanut. Ei kelpaa juusto, ei jäätelökupin jätteet, ei lasagnen jätteet! Jotain on siis pikkuneidillä vaivana. Seurailemme tilannetta. Toivottavasti on vain väliaikaista ja menee äkkiä ohi. Tuossa pikkuisessa kun päivänkin syömättömyys näkyy. Viimeksi kun mitattiin, oli säkä 33,5 cm ja ikäähän Impillä on reilut 7 kuukautta.
Impulan Pimpula
Kesäkuva Impistä, n. 5 kk

Pallon hakeminen on Impin mieliharrastus

Luna ja Impi leikkivät ja touhuavat yhdessä. Alma on omissa oloissaan, joskus harvoin käväsee leikeissä, mutta ei innostu kovin. Jos leikkijät tulevat liian lähelle, ärähdys kyllä kaikottaa remuajat. Tässä kaverukset yhdessä.







5. syyskuuta 2012

Oliskohan merle-trikkipentuja tulossa...

Luna astutettiin viime viikolla ja nyt pidämme sormet ja varpaat ristissä, että tiineeksi myös tuli. On kyllä ollut Luna viime päivät niin maansa myynyt ja pari kertaa oksennellutkin, että jos vanhat merkit paikkansa pitävät, raskaana on. Mutta en nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Lisätietoja yhdistelmästä myöhemmin.

19. elokuuta 2012

Juoksuja piisaa - koirilla ja emännällä

Elikkästen ensin tärkeimpiä: Alma aloitti juoksun viime maanantaina ja nyt näyttää Luna ottaneen oppia ja seuraa perässä. Kaks neitokaista siis juoksussa ja meno on sen mukasta, huh! Hyppivät toisiaan vasten kahella jalalla ja taistelevat ku kukot. Välillä kosiskellaan toinen toista ja sitte vuorotellen astutaan. Kokoajan tahisevat toistensa kans ja Impi yrittää pyöriä ympärillä ja ymmärtää, mikä on homman nimi. Alma jo häntäänsä kääntelee ja takapuoltaa tyyrää kaikelle liikkuvalle ja paikallaan pysyvälle, Lunan aikaa saadaan varmaan ootella paljon pitempään. Jännät ajat on sii edessäpäin. Lunahan on tarkoitus tästä juoksusta astuttaa ja se astutuspäivän selville saaminen onkin sitte jo kinkkisempi juttu. Viimeksi odoteltiin astutuspäivää kuin kuuta nousevaa ja se oli vasta juoksun 15. päivä (Almalla 7. päivä). Pidetään peukkuja, että astutus onnistuu ja saamme taas syssymmällä Kurjenpolvella ihastella ja tuoksutella pentuja. Kertoilen sitten lisää, kun näemme, miten asiat kehittyvät.

Luna, 4 v
Alma, 3 v
Impi, 6 kk
Ja se toinen juoksutus onkin sitten Alman agility. Olin kesän surkeiden treenien jälkeen ihan jo maani myynny ja mietiskelin jo, pitäskö lopettaa koko agility Alman kans. Se ei heinäkuussa muistanut puomia, ei keppejä, ei A:ta, ei pussia, ei siis niin mitään. Meninkin sitten viime torstaina treeneihin vailla minkäänmoisia odotuksia. Ja mitkä treenit olikaan!! Oon vieläkin liekeissä Alman radasta. Se siis muisti KAIKEN oppimansa ja teki kaksi nollarataa ja aivan mahottomalla innolla. Irtos ku mikäki putkiin ja esteille. Ja kepit meni eka kerrasta alkaen oikein! Kokeilin puomin ja keinunkin - ja täydelliset suoritukset! Aivan siis uskomaton juttu - ja minä olin muka lopettamassa, huoh! Mutta että, tästä vaan eteenpäin uudella innolla, jess ja jihuu!!

Täältä löytyy video tuosta torstaisesta radanpätkästä. Petraamista kyllä on vaikka kuinka, mutta onnellinen oon tuosta jo!